1950 Kangasalan Urkutehdas opus 533 14+2/II pn

Erillinen soittopöytä, 2 kombinaatiota, Tutti, yleispaisutin sulkijoineen. Äänialat: C-f1-a3 (II sormion pillistössä lisäoktaavi -a4). Hinta 1.618.500 mk. Dispositio ja julkisivu: urkutehdas, äänitys: Vilho Putero. LT 15.12.1950 Eino Jussila.

Urut tehtiin ison peruskorjauksen yhteydessä, kun kirkko 1950 otettiin uudelleen käyttöön. Ne ovat melko oleellinen osa kirkon kiinteän sisustuksen tuossa korjauksessa saamaa sotienjälkeisen ajan vaatimattoman eleganttia leimaa. Kuten kuvasta näkyy, urkujen julkisivu on jaettu kahtia ja C-, Cs- puoliskojen välissä on soittopöytä. Saliin päin näkyvillä ovat ykkössormion prinsipaali sekä nähtävästi jalkioon kuuluva kuparinen oktavflöte. Prinsipaalin takana ovat ykkössormion muut äänikerrat. Taimmaisena ovat toisen sormion paisutuskaapit, jotka ulottuvat osittain välikaton läpi ullakkotilaan. Jalkion Subbass on ilmeisesti jossain saman kaapin uumenissa. Urkujen puhallin on ullakolla salista katsoen oikeanpuolimmaisen paisutuskaapin edessä, mutta ilmanotto on mahdollisesti järjestetty kuitenkin kirkkosalin puolelta eikä ullakolta. Tätä ei voinut pikaisella tutustumisella selvittää. Parvi on vain parisen metriä syvä, joten tilan ahtaus on ongelma. En tiedä miten vain puoli metriä lattian yläpuolella olevia ilmalaatikoita pääsee huoltamaan. Pillistöjen välissäkään ei ole erillistä kulkutilaa.

Urkujen dispositio on selvästi klassiseen tyyliin suuntautunut, ja sanoisinko, että uudenaikaisempi kuin 1930-luvun elsassilaisen liikkeen mukaiset urut, mutta pillistöjen leveän ja kaapittoman sijoittelun osalta nämä kuitenkin ovat vielä elsassilaista kautta - ja niissä on siis tavallaan edelleen myös romanttisia vaikutteita.1 Kaapittakin urkujen sointi pienessä puukirkossa on hyvin selkeä. Myös ilmeisesti sotien jälkeen valmistuneiden urkujen äänitys muuttui, mikä lisäsi sointiin kirkkautta. Sekä Rautioahon että Valangin matrikkeleissa kieliäänikertana on Oboe, tässä kuitenkin Dulzian. Äänikerta on ilmeisesti vaihdettu jossain vaiheessa, koska rekisterikytkimen teksti on hieman erilainen verrattuna muihin. Rautioaho mainitsee, että urut eivät olisi enää soittokunnossa. Sotkamon urkurakentajat teki uruille isomman peruskorjauksen 2000-luvun alussa, mutta ne ovat jälleen melko pahassa jamassa. Nykyään urkuja voi soittaa, joskin kuuleman mukaan toiminta on kovin epävarmaa. Vuosihuoltoa ei ole tehty enää useampaan vuoteen.

Ehdin kokeilla urkuja muutaman minuutin, ja kun lämpötila oli viitisen astetta, vire oli mitä oli. Jalkiossa toimi vain Subbass, muita äänikertoja ei saanut päälle. Jalkion koppelia ykkössormiolle ei saanut pois. Gedackt soi mukavimmin, ja oikeastaan kahdeksanjalkaiset kaikki jotenkuten. Paisutuspoljin oli jumissa. Vireestä huolimatta kahdeksanjalkaisten sointi vaikutti aivan toimivalta tällaisiin urkuihin eivätkä korkeammalta soivat äänikerrat tuntuneet ylivoimaisen kimeiltä. Voisi näitä urkuja kokeilla ajan kanssa uudestaan normaalissa huonelämpötilassa.

Tervolan vanha kirkko on nykyään autiokirkkona ja sitä ei tällä hetkellä lämmitetä talvisin. Kesäisin kirkossa pidetään seurakunnan jumalanpalvelukset ja niitä varten parven alla on sähkösoitin.

VIITTEET

1 Pelto, Pentti: Urkujen käyttäjän käsikirja. Sibelius-Akatemia 1989. s 91-92. Ks. myös esim. muutamaa vuotta aiemmin tehdyt Lohtajan pneumaattiset urut (1946), jotka kuuluvat samaan kauteen. Sen sijaan Lapin sähköpneumaattisissa uruissa (1959) pillistöt ovat jo kaapissa, vaikka sijoittelu edelleen on leveähkö.

7.9.2013
päivitetty 27.9.2013