1960 Kangasalan Urkutehdas Opus 669 4/I m
Urussa on yksi sormio, ei jalkiota, äänikertoja on neljä ja ne on jaettu basso- ja diskanttipuoliskoihin. Fasadia ei ole, pillit ovat kaapin sisällä. Koneisto on mekaaninen. Urun on äänittänyt Reino Ihalainen.
I C-f3
Gedackt 8´
Principal 4´ (C-H-rohrflötenä)
Rohrflöte 2´ (h1-f3 blockflötenä)
Zimbel 2x 1/4´
Urut olivat aluksi 1960 valmistuneessa Meltauksen kappelissa Rovaniemen maalaiskunnassa, josta ne jo 1964 palautettiin valmistajalle. Valanki sanoo matrikkelissaan, että "Rakentaja lunasti urut takaisin kun seurakunta katsoi, ettei sille ole riittävästi käyttöä Meltauksen kirkossa". Perniön kirkkoon valmistui samana vuonna Kangasalan 32-äänikertaiset 3-sormioiset sähköpneumaattiset urut, mikä kaiketi edesauttoi myös näiden urkujen päätymistä Teijoon. Kauppaneuvos Rakel Wihuri osti urut 6000 markalla ja lahjoitti ne Perniön Teijon ruukinkirkkoon 1. 4. 1964. Teijossa urut olivat pienellä parvella niitä varten rakennetulle korokkeelle nostettuina, minkä ansiosta pillit hieman näkyivät kirkkoon kun urkujen takaseinän ovet avattiin.
Urut on tehty 60-luvun tietämyksen ja uusien materiaalien uskossa ja niiden rakenteessa on selviä virheitä, minkä vuoksi ne eivät tahdo pysyä vireessä. Talvisin lämmittämättömässä kirkossa, jossa tapahtumia oli harvakseltaan, urut vaativat melkoisesti huoltoa saatuun hyötyyn nähden. Teijon kirkko siirtyi vuoden 2011 alusta kirkkoyhdistykseltä Salon seurakunnalle, joka päätti myydä urun ja tuoda tilalle vähemmän huoltoa vaatvat digitaaliurut. Näin urut päätyivät minulle.
Lisätietoa Teijon ruukinkirkosta Perniössä: http://www.teijonkirkko.fi
Kirjoituksen lähteinä on käytetty Erkki Valangin sekä Asko Rautioahon urkumatrikkeleja. Arvokasta tietoa sekä huomautuksia koskien Kangasalan Urkutehtaan käytäntöjä ja kyseistä urkutyyppiä on antanut prof.emer, DU, MuT Pentti Pelto.