1964/-65 Kangasalan Urkutehdas opus 744 35/III msh+spn

II ja III sormiolla mekaaninen koneisto, I sormiolla ja jalkiolla sähköpneumaattinen koneisto. Dispositio: Tauno Äikää ja urkutehdas, äänitys: Vilho Putero ja Erkki Lennekoski. Hinta 9 600 000 mk. Opusnumeronsa urut saivat jo 1964, mutta valmistuivat 12.5.1965.(1) Matrikkelien mukaan myös III/P, mutta sellaista koppelia ei uruissa ole. Rautioaho ei myöskään mainitse, että uruissa on kaksi vapaata kombinaatiota (1, 2), Tutti (T) ja Kielet (Z).

Kurikan urut ovat Kangasalan Urkutehtaan ensimmäisiä tanskalaisen uudistusliikkeen mukaisia urkuja. Muutos kohti uudistusurkuja näyttää tapahtuneen Suomen suurimmassa urkurakentamossa vähitellen. Tehtiin myös useita tällaisia välimuotosoittimia, joissa mekaaninen ja sähköpneumaattinen sormio ovat rinnakkain, aivan kuin urkujen rakentaja olisi halunnut tarjota molemmat koneistovaihtoehdot ja antaa urkurin päättää, kumpi tuntuu mieuisammalta.(2)

Vielä vuotta aiemmin Kuortaneen sähköpneumaattisissa uruissa soittopöytä oli vanhaan tapaan erillinen, mutta täällä urkuri on käännetty uusien ihanteiden mukaisesti istumaan kohti instrumenttiaan. Soittopöydän muotoilua on muutettu vain välttämättömiltä osin ja se muistuttaakin Kangasalan vapaasti seisovia soittopöytiä, joiden tämän kaltaisen muotokielen historia ulottuu kauas maailmansotien väliselle ajalle.

Umpinaisen nuottilaudan lisäksi uutta ovat vinoon sijoitetut ovet koko soittopöydän edessä. Tämä tuntuu olleen selkeä muotivirtaus 1960-luvun puolivälin tienoilla, mutta jääneen sen jälkeen pois käytöstä varsin pian. Koskettimistot, rekisterinappulat ja kombinaatiolaitteisto ovat tuttua Kangasalan tuotantoa.

Pillistöt on sijoitettu pillistöperiaatteen mukaisesti kohtalaisen kapeaan kaappiin, jossa vain etuseinä on auki ja jokaisella pillistöllä on oma osastonsa. Jalkiotornit kuparisine prinsipaalipilleineen ovat laidoilla ja pääpillistö (II) keskellä ylimpänä. Pääpillistöllä on kolme pillikenttää, joissa prinsipaali 8', pisimmät pillit keskikentässä. Sen alla on rintapillistö (III), jonka edessä on paisutusluukut.

Werkprinzip:stä poiketen selkäpillistö on tehty lehterin kaiteeseen kokonaan ilman kaappia. Tällaisia vapaasti kirkkosaliin soivia selkäpillistöjä Kangasalla tehtiin 1950-luvulta alkaen, ja lähimmät vastaavat löytyvät Ylistarosta (1952) ja Seinäjoelta (1960).

Julkisivun koristelu on askeettista mutta asiallista. Pillit itsessään ja niiden viistoja linjoja muodostavat suuaukkolinjat toimivat merkittävimpinä koristeellisina elementteinä. Näiden lisäksi näkyvissä on tammiviilutettua kalustelevyä sekä pillien taustalla kaapin yläosan aukkoja täyttämässä puurimasta koottuja tummia ritilöitä.

Sekä jalkion että pääsormion pillikentät ovat syvyyssuunnassa lähes samassa tasossa, ja urkukaapin etuseinä hahmottuukin yhtenäisenä tasopintana. Julkisivun yläreuna polveilee pillikenttien mukaan, mutta yleisvaikutelma on raskas ja kulmikas, jollain tavoin myös hyvin tyypillinen 1960-luvulle.

Uudistusurkujen dispositioissa yleensä huomiota kiinnittää yläsäveläänikertojen runsas määrä sekä kahdeksanjalkaisten huuliäänikertojen disponoiminen yleisimmin yksinkertaisena ja monesti vielä tukittuna. Yläsäveläänikertoja on Kurikassakin runsaasti, mutta urkujen suhteellisen isosta koosta johtuen kahdeksanjalkaisia on kahdella sormio- sekä jalkiopillistöllä yhden sijasta kaksi.

Kaikilla pillistöillä on oma eri korkeudelta soiva prinsipaaliäänikerta ja kaikilta pillistöiltä on mahdollista saada hieman eri sävyinen plenosointi. Rintapillistön paisutusluukkujen tuoma dynamiikan vaihtelumahdollisuus on huomattavasti rajoittuneempi kuin varhaisempien urkutyyppien paisutuspillistöissä, joten se ei toimi romantiikan ajan urkumusiikissa entiseen tapaan, mikä ei toki ollutkaan uudistajien tavoitteena.

Kirkko 1847 Erkki Kuorikoski

Kurikka erotettiin omaksi Kylmäjyrän saarnahuonekunnaksi 1672, jolloin sinne rakennettiin ensimmäinen kirkkorakennus. Vuonna 1701 Kurikka sai nykyisen nimensä ja siitä tuli Ilmajoen kappeliseurakunta. Seurakunta itsenäistyi 1867.(3) Nykyinen kirkko rakennettiin Erkki Kuorikosken johdolla ja se valmistui 1847. Piirustukset oli tehty Intendentinkonttorissa, mutta Kuorikoski rakensi kirkon osittain oman päänsä mukaan. Tiilestä muurattu rakennus on pohjamuodoltaan tasavartinen, sisäviisteinen ristikirkko, jonka keskustan kahdeksankulmaista attikaa kattaa suuri kupolikatto, jonka huipulla on lanterniini. Ristisakaroissa on loiva aumakatto.(4) Sisäkatto on puurakenteinen: keskiosaltaan se on laakean kuvun muotoinen ja ristisakaroissa on loivat tynnyriholvit. Alttaritaulut on maalannut tukholmalainen J.Z. Blackstadius 1857. Taulujen aiheena ovat Jeesus ristillä ja ehtoollisen asettaminen. Saarnatuoli ja osa muutakin kiinteää sisustusta on peräisin edellisestä kirkosta.(4, 5) Kirkkoa vanhempi pohjalaista renessanssityyliä edustava kellotapuli on Salomon Kohlström-Köykän käsialaa ja rakennettu 1794.(5)

VIITTEET

1 Rautioaho 2007, 182.

2 Ks. myös Pelto 2014, 108.

3 Kurikan museon kirkkonäyttely: https://museot.fi/nayttelykalenteri/?nayttely_id=26452 (8.10.2022).

4 Museovirasto. Kulttuuriympäristön palveluikkuna: https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/rapea/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=200806 (8.10.2022)

5 Kurikan seurakunta: https://www.kurikanseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/kirkot/kurikan-kirkko (8.10.2022)

8.10.2022
Kuvat 24.8.2019