Halsuan kirkon vanhat urut vuonna 1926. Museovirasto Historian kuvakokoelma Inv.nro: HK19790915:100

1908 Lahden Urkutehdas 2/I pn

Uruissa oli yksi sormio ja niiden koneisto oli pneumaattinen. Äänikerrat ovat antaneet mahdollisuuden soittaa joko kovaa tai hiljaa, paljon muuta ei sitten olekaan ollut mahdollista tehdä. Uskoisin uruissa olleen oktaavikoppelin, mikä on tietysti kirkastanut sointia.

Halsuan kirkon ensimmäiset urut olivat Lahden Urkutehtaan tekemät ns. Himanterin urut. Ne saatiin pari vuotta sen jälkeen, kun seurakunta oli itsenäistynyt omaksi kirkkoherrakunnakseen.

Urkutehtaan Lahteen perusti Kangasalla Thulén opissa alkujaan työskennellyt urkujenrakentaja Albanus Jurva 1895, mutta möi rakentamonsa Lahden Urkutehdas Oy:lle, jonka johtajana toimi Josef Arnold Gottlieb Hymander nuorempi. Hymander oli opiskellut Saksassa E. F. Walckerilla, ja ilmeisesti hänen urkunsa olivat suurelta osin myös Walckerin valmistamia. Lahden Urkutehdas joutui konkurssiin vuonna 1909.(2)

Paikkakunnalla ei tiedetty, että uruista olisi säilynyt valokuvaa. Sellainen, johon on linkki sivun yläosassa, kuitenkin löytyi museoviraston kokoelmista. Erään muistikuvan mukaan urut olisivat olleet ruskehtavan koivun väriset ja ainakin pari metriä korkeat. Urkuri oli istunut toisella sivulla ja pillit olivat olleet toisella sivulla näkyvissä. Urkuparvella edelleen oleva ylimääräinen soittopenkki saattaisi hyvinkin olla näistä kirkon ensimmäisistä uruista, mutta voinee olla jostain harmoonistakin. Urkujen myöhemmästä historiasta ei ole varmaa tietoa. Erkki Valangin matrikkeli kertoo, että uusien urkujen tullessa edelliset olisi romutettu. Jossain kylillä kuullun muistitiedon mukaan paikalliset kanteleenrakentajat olisivat tehneet urkujen puupilleistä kanteleita, koskapa hyvän soitinpuun tuntee siitä, että se on jo ennestään tottunut soimaan. Kovin monta puista pilliä uruissa ei ymmärrykseni mukaan ole voinut olla.

Viljami Kalliokoski kirjoittaa artikkelissaan Halsuan kirkko 150 vuotta seuraavaa: "Kirkko oli myös koko viime vuosisadan ajan kokonaan vailla urkuja. Sellaiset, Hymanderin Lahdessa valmistamat, hankittiin tämän vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä. Varat urkujen hankintaan saatiin toimeenpanemalla suuret - silloisissa oloissa - arpajaiset, joiden puhdas tuotto oli n. 1000 mk. Sillä rahalla saatiin kaksiäänikertaiset urut. Tuolloin rakennettiin kirkkoon myös urkulehteri. Sen urakoi veteliläinen liikemies Matti Vähäkainu. Urakkasumma mainittiin mk 500:- suuruiseksi. Siihen eivät arpajaisten voittovarat enää tainneet riittää. Noilla uruilla palveltiin kotiseurakuntaamme noin puoli vuosisataa."(3)

Halsuan seurakunnan historiakirja Kutsu hiljaisuuteen puolestaan tietää, että urkujen polkeminen kuului alusta alkaen kirkkoväärtin toimeen, jossa toimessa oli tuolloin Filemon Kauppinen. Hän toimi myös vt. lukkarina.(4) Kirjassa kerrotaan myös, että urkujen "lippoaminen" tapahtui saarnan aikana, mikä ei luonnollisesti pidä paikkaansa.

Edesmennyt isoisäni muisteli, että oli poikaklupuna ollut parvella urkuja pumppaamassa. Ilmaa syötettiin urkuihin käsikäyttöisellä vivulla, joka oli urkujen sivussa melko korkealla. Tämä työ olisi kuulunut suntiolle, mutta poikasia asia kiinnosti, ja suntiona toiminut Kauppisen Oska sai levähtää. Kanttorina Halsualla oli tuolloin Reino Hietala.

Halsuan kirkko ilmeisesti 1920-luvulla. Museovirasto Historian kuvakokoelma Inv.nro: HK19790915:1541

Halsuan kirkon sisätila alttaria kohti 1930-luvulla. Museovirasto Historian kuvakokoelma Inv.nro: HK19790915:101

Halsuan kirkon vaivaisukko 1929, kuvannut Samuli Paulaharju. Museovirasto Historian kuvakokoelma Inv.nro: KK3490:4440

VIITTEET

1 ks. Pelto, Pentti (toim.): Ikkunoita Suomen urkuhistoriaan. Sibelius-Akatemia. Vammala 1996. s.67, jossa on Erkki Tuppuraisen Walcker-uruista Suomessa kertovaan artikkeliin liittyvä luettelo Lahden urkutehtaan rakentamista uruista.

2 Sibelius-Akatemia: Suomen Historiallisten urkujen verkkotietokanta http://www2.siba.fi/shu/rakentajat.html#alju (18.11.2011).

3 Kalliokoski, Viljami: Halsuan kirkko 150 vuotta. Julkaistu artikkelikokoelmassa Kirkko keskellä ihmisten toivoa ja kamppailua. Toim. Heikkinen, Jouko. K-P Paino, Kokkola 1987.

4 Heikkinen, Jouko M. V.: Kutsu hiljaisuuteen. Halsuan kirkko 180 vuotta ja kirkkoherrakunta 100 vuotta. Halsuan Seurakunta, Kokkola 2006.

18.11.2011
päivitetty 14.6.2013, 19.2.2017