Haapaveden kirkon alttari ja vanhat urut vuonna 1926. Museovirasto Historian kuvakokoelma Inv.nro: HK19790915:86

1896 Petter Lybeck 6/I mek

Uruissa oli yksi sormio, liitejalkio ja niiden koneisto oli mekaaninen. Ilmananto toimi ilmeisesti koko urkujen käyttöhistorian ajan polkemalla. Jaetun Bordunan basso-osa sisälsi vain ison oktaavin pillit C-H (2). Hinta 2100 mk (1).

Urku on Petter Lybeckin alle kymmenen soitinta käsittävästä tuotannosta viimeinen. Rakentaja sairasteli elämänsä loppuvuosina, minkä takia Haapaveden urut pystytti Petter Lybeckin poika, sittemmin Kokkolan kanttori, Johan Alfred Lybeck. Hän on todennäköisesti ollut mukana myös urkujen tekemisessä (3). Urkukaapin oven sisäpuolelle on silloinen kanttori kirjoittanut: "Urut pystytti Juho Lybäck 1896, kassan hoiti ja keräsi August Jääskeläinen".(1)

Urut olivat käytössä yli 50 vuotta. Ne purettiin 1952 ja korvattiin amerikkalaisella urkuharmonilla, joka vielä saman vuosikymmenen aikana vaihtui Kangasalan Urkutehtaan pneumaattisiin urkuihin. Simon Jylkkä-Silvénin vuonna 1784 rakentama kirkko paloi 17.5.1981, mutta kellotapuliin varastoidut Lybeckin soittimen osat säilyivät.(1)

Urut sijaitsivat poikkeuksellisesti kirkon kuorissa, alttarin oikealla puolella saarnatuolia vastapäätä. Tällä kohdalla on perinteisesti ollut lukkarin penkki eli sankstooli, josta lukkari johti veisuuta. Pienet urut olivat korokkeella ja niiden vaatima lattiapinta-ala on säilyneiden tietojen perusteella ollut varsin pieni.

Julkisivu on kolmijakoinen ja sen keskikentässä on ollut Lybeckille tyypillinen kaariaihe reunimmaisten kenttien päätteiden ollessa suorat. Julkisivun yläreunassa on sorvattuja koristeita sekä harppu, joka sekin toistuu useammassa Petter Lybeckin fasadissa. Kaappi on ollut ajalleen tyypillisesti ylhäältä avonainen.

Palkeet lienevät olleet kaapin alaosassa ja ehkä osittain myös korokkeen sisällä. Ilmalaatikko on suurella varmuudella ollut julkisivun jakolistan korkeudella ja kaikki pillit sen päällä. Valokuvasta näkyy, että Bordunan isot pillit ovat heti julkisivun takana nousten osittain jopa julkisivun yläreunan yli. Soittopöytä on sijainnut ehkä urkujen alttariseinän puoleisessa päädyssä, koska sitä ei näy valokuvassa. Voisi se olla myös urkukaapin ja seinän välissä, josta urkurilla olisi hyvä yhteys seurakuntalaisiin, mutta valokuvan perusteella tila näyttää liian ahtaalta.

Ilmalaatikon mainitaan olevan riippuventtiileillä varustettu äänikertakanavalaatikko, minkä voidaan katsoa osoittavan Lybeckin halunneen kehittää urkujenrakennustyyliään vielä aivan uransa loppuvaiheeseen saakka. Tarkempaa konstruktiota en tiedä, mutta kyse ei siis ole perinteisestä listelaatikosta eikä kaiketi myöskään walckerilaisen keilalaatikon sovellutuksesta, vaan jostain omaperäisemmästä rakenteesta.

Laatikko sekä julkisivun kehikoita on säilynyt kellotapulissa. Pillejä on lahjoitettu eri urkuihin: Pyhäjoen (1977) urkujen Subbass ja Choralbass, Teerijärven (2003) Ekoflöjt sekä osa Principal, Oktava 4' ja Oktava 2' -äänikerroista ovat peräisin Haapavedeltä. Urkumatrikkelin tekijän, kanttori, Asko Rautioahon hallussa oli tiettävästi loput Haapaveden pillit, rekisteritapit, koppelipolkimet ja julkisivukoristeet, joita hän käytti vuonna 2005 kokoamiinsa kotiurkuihin.(1)

Lybeckin urut sijaitsivat kuorissa alttarin oikealla sivulla. Osasuurennos. Museovirasto Historian kuvakokoelma Inv.nro: HK19790915:86

Haapaveden kirkon sisätila alttaria kohti 1920-luvulla, kuvannut Kaarlo Lindberg. Museovirasto Historian kuvakokoelma Inv.nro: HK10000:3625

Haapaveden vanhan kirkon pohjapiirustus. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen VII taidehistoriallinen retkikunta 1899. Vuosiluvusta päätellen alttarista katsottuna saarnatuolin vastakkaisella puolella sijaitsevat urut ovat jo mukana piirustuksessa, vaikka niiden pohja-ala näyttää varsin vaatimattomalta. Museovirasto Historian kuvakokoelma Inv.nro: HK18991231:316

Kanttori Jääskeläinen Haapavedeltä, joka urkukaapissa säilyneen kirjoituksen perusteella toimi uusien urkujen hankinnassa myös rahastonhoitajana. Kuvannut Samuli Paulaharju 1917 Museovirasto Kansatieteen kuvakokoelma Inv.nro: KK3490:2324

Simon Jylkkä-Silvénin vuonna 1784 rakentama Haapaveden puukirkko ja kellotapuli. Kuvannut Ina Liljeqvist 1880-1890-luvulla.Museovirasto Historian kuvakokoelma Inv.nro: HK19070530:3

Haapaveden vanhan kirkon saarnatuoli. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen VII taidehistoriallinen retkikunta 1899. Museovirasto Historian kuvakokoelma Inv.nro: HK18991231:319

Vaivaisukko Haapaveden kirkon ovenpielessä. Kuvannut Hannu Puurunen 1976. Museovirasto Rakennushistorian kuvakokoelma Inv.nro: RHO13619:20

Haapaveden vanha kirkko, joka tuhoutui tuhopoltossa toukokuussa 1981. Tapuli ja sinne varastoidut purettujen Lybeck-urkujen osat säilyivät. Museovirasto Historian kuvakokoelma Inv.nro: HK18991231:317

VIITTEET

1 Rautioaho 2006, 36.

2 Valanki 1977 (näköispainos 1999), 21.

3 Pulakka, Pentti (toim.). Keskipohjalaisia elämäkertoja. Keskipohjanmaa-säätiö 1995.

6.6.2021