Alkuaikoina kokosin pillejä poraamatta jalan reikää valmiiksi keernapalikkaan ennen liimausta. Myöhemmin olen hoksannut, että aivan pienimpiä pillejä lukuun ottamatta poraaminen kannataa tehdä ennen pillin kasaamista.

Puuprinsipaalissa melkein kaikki pillit ovat jääneet reiättömiksi, ja reiän poraaminen jälkikäteen on haastavaa. Tarvelistalla onkin jo jonkin aikaa ollut pitkänreiänporauslaite, jolla reiät saisi porattua pillin vartaloon nähden suoraan.

Olin jo aiemmin todennut, että tavallista pylväsporakonetta vastaavan porauslaitteen saisi kasattua vanhan sorvinmoottorin ympärille. Istukaksi soveltuisi halpakauppojen kiinalainen pikaistukka, kunhan vain sorvin akseliin saisi istukan kartioon menevän sovitteen. Istukka ja moottori olivat olemassa. Nyt siis tartuin toimeen tehdäkseni sovitepalan.

Otin yhteyttä erääseen paikkakunnan metallisorvariin, joka tuntui jäävän pohtimaan sitä, saisiko sorvin akselin kierteeseen menevän adapterin keskitettyä kunnolla, jotta istukka ei pyöriessään vispaisi kovin pahasti. Puhelun perusteella alkoi näyttää, että vähimmällä pääsen, kun koneistan tarvittavan osan omin neuvoin.

Parhaiten sorvin akseliin meni joskus jostain kilotavarahyllystä tai traktorivaraosaliikkeestä jotain unohtunutta tarkoitusta varten mukaan lähtenyt jatkomutteri. Löysin romuista siihen jatkoksi kannattoman pultinpätkän, johon tarvittava kartio olisi mahdollista työstää.

Rakentelin työstökeskukseni eurolavan päälle puristimella kiinnitetystä smirgelistä, ja varsinaista työstettävää kappalettä pyöritettiin siinä akselissa, johon se lopultakin sijoitettaisiin, jolloin keskityskin hoitui itsestään. Penkkihiomakoneen kiveä käänneltiin ja siirreltiin sen mukaan, miten se tuntui purevan metallia, ja tulosta mittailtiin ahkerasti mauserin kanssa. Kun istukka alkoi sopia kartioon, sitä täytyi sovittaa paikalleen vähintään yhtä ahkerasti. Systeemin värähtelemättömyys oli mitä oli, mutta kyllä siitä yllättävän tarkka kartio lopulta saatiin aikaiseksi.

Poran lopullinen poraustulos oli koneeseen nähden hyvä. Istukka ei pahemmin täristä, mutta sorvin moottori on kasattu peltisen kopan sisään, joka antaa melkoisesti periksi, kun kappaletta painetaan poranterää vasten. Huteran runkonsa takia moottori on aikoinaan joutunut pois alkuperäisestäkin käytöstään.

Hankin innostuksissani nettikirpputorilta myös pitkänreiänporaan tarkoitetun liukupöydän, mutta sen sovittaminen laitokseen olisi vienyt liian monta lomapäivää, joten tällä erää porakoneen alle pöydäksi laitettu filmivanerilevy sai kelvata.

Parin ensimmäisen kesälomapäivän puuhastelun jälkeen sain porattua prinsipaaleihin tarvittavat jalan reiät, ja pitkänreiänporan tarve loppui tältä erää. Olisi tuon varmaan saanut käsiporallakin jotenkin auttavasti tehtyä, mutta tulipahan samalla testattua köyhän miehen koneistuspalvelun toimintakyky. Nimitystä ei ole annettu sen takia, että kokisin jääneeni oleellisesti paitsi jostain aineellisesta hyvästä, vaan tähän kaikkeen touhuiluun käytetyn rahallisen panostuksen perusteella.