Kokkolanseudun Urkuseura tilasi minulta keväällä 2016 lastenjalkion, joka sijoitettaisiin Kaarlelan kirkkoon. Kun urkuhommia tekee firaapelityökseen, asiat etenevät joskus verraten hitaasti. Touko-kesäkuussa kävin tutustumassa Oulun Karjasillan kirkon uudehkojen Sotkamo-urkujen vastaavaan lastenjalkioon ja mittaamassa Kaarlelan Frobenius-urkuja, jotta jalkion saisi sopimaan paikalleen. Kesän aikana syntyivät suunnitelmat, ja elo-syyskuussa pääsin rakentamaan. Jalkio tuli valmiiksi marraskuussa, aika tarkkaan puoli vuotta projektin aloittamisesta.

Vaikka Kaarlelan soittopöytä ja jalkio on tehty jokseenkin standardimitoilla – sikäli kuin sellaisia edes on – täytyi soittopöydästä laatia tarkka mittaus ja 3d-mallinnos. Monista kriittisistä mitoista ja muuttujista huolimatta huolellisesti suunniteltu projekti vaati vain kaksi sovituskäyntiä kirkossa: kun jalkion runko oli kasassa ja aivan loppuvaiheessa vielä tarkistuskäynti, ettei mitään ollut mennyt pieleen. Muuten työ tehtiin verstaalla. Ainoa yllätys oli urkupenkin orsi, jonka paikkaa en tullut mitanneeksi. Sovitettaessa jalkiota paikalleen penkkiä ei saanutkaan tuotua tarpeeksi lähelle. Asia saatiin onneksi ratkaistua penkin alle tulevilla korokepaloilla, jotka muutenkin ovat eduksi säädettävästä penkistä huolimatta, koska pienet soittajat joutuvat istua ylempänä.

Joulukuun alussa kävin lopulta asentamassa jalkion Kaarlelaan, ja projekti oli minun osaltani valmis. Vaikka tällaisissa erikois- ja esikoistöissä harvoin pääsee kovin kannattaviin tuntipalkkoihin, oli kokemus varsin mielenkiintoinen. Jatkossakin voisin tehdä vastaavia töitä, sikäli kuin varsinainen leipätyö sen vain sallii.