Urkujen ääniala on C-f3 ja neliäänikertaisessa dispositiossa on Gedackt 8´, Principal 4´ (C-H-rohrflötenä), Rohrflöte 2´ (h1-f3 blockflötenä) ja Zimbel 2x 1/4´. Rautioahon matrikkelin mukaan alkuperäinen ajatus olisi ollut tehdä dispositioon 2´ Principal ja 4´ Rohrflöte, mutta tekovaiheessa järjestys olisi muutettu. Ainakin Valangin matrikkelissa tiedot ovat väärin, ja Rautioaho olettaa Valangin ottaneen tiedot urkujen rakennussuunnitelmasta.

Principal ja Rohrflöte on tehty yhtenäismensuurilla, joten niiden paikkojen vaihtaminen keskenään ilman muita muutoksia voisi onnistua edelleen. Mistään hätäpäissään keksitystä muutoksesta kuitenkaan tuskin on kyse, koskapa pillit ovat hyvässä järjestyksessä ilmalaatikolla.

Gedackt on melkoisen ohutsointinen, hiljainen äänikerta. Basso-oktaavi on sinänsä käypänen, mutta soi hiljaisesti. Tosin kuusi alimmaista säveltä tuntuvat kovaäänisemmiltä kuin siitä ylöspäin, mikä kuulostaa jännältä alhaalla käyviä bassokulkuja soitettaessa. Keskialue on äänitetty erityisen ohueksi kvintadenan tapaan, kun diskantti taas soi kauniin huilumaisesti. Isoissa uruissa tämä luultavasti toimisi, kun kahdeksanjalkaisia on käytettävissä useampia voimakkaaseen soittoon. Tällaisessa positiivissa jään kaipaamaan tukevampaa ja parempaa pohjaa.

Principal voisi siis alkujaan olla tarkoitettu kaksijalkaiseksi ja Rohrflöte nelijalkaiseksi. Alin oktaavi on tehty Rohrflöten pilleillä. Toinen oktaavi soi kauniin yläsävelisesti kuin principalin pitääkin, mutta ylemmäksi mentäessä sointi muuttuu järkyttävän voimakkaaksi ja kireäksi. Yläsävelisyyden takia Gedackt ja Principal yhdessä kuulostavat jo melkein pieneltä plenolta. Em. Gedacktin ominaisuuksien kanssa sointi jää kuitenkin vaille kunnon pohjaa.

Rohrflöten ylin oktaavi on tehty avonaisin, ilmeisesti Blockflöten pillein. Periaatteessa se on kaunisääninen, hieman torvimainen ja soveltuu siten mukavasti soolosoittoonkin. Principalin yläsävelisyyden takia 8 + 4 -jalkaisiin lisättäessä kokonaissointi ei muutu enää merkittävästi kirkkaammaksi. Rohrflöte tuntuu pysyvän erityisen huonosti vireessä. Myös ilmanpaineenvaihtelut tuntuvat vaikuttavan sen vireeseen, jonka saa helposti elämään soittamalla bassokuvioita stakkatona. Pahimmillaan vaikutus on tremolon luokkaa.

Zimbel on turhan äänekäs ja lähestulkoon käyttökelvoton laulusäestyksessä. Toisaalta joihinkin vanhan musiikin kappaleisiin se saattaisi sopiakin. Aiheeton ei ole jossain nettisivulla esitetty sirkkelivertaus tämän aikakauden pikku-uruista.

Urkujen yleissointi jää siis ohueksi. Oma syynsä on ehkä myös uudella sijoituspaikalla, joka on hirsirakenteinen pohjalaistupa. Alkuperäisessä Meltauksen kivisalissa kuten myös Teijon kirkossa matalat taajuudet ovat korostuneet luultavasti enemmän. Isossa ja kaikuisammassa tilassa korkeat äänikerratkaan eivät mahda kuulostaa yhtä teräviltä. Kaikkiaan urkujen sointi taitaa olla varsin tyypillinen sotien jälkeisen ajan suomalaisille uruille. Tämäntyylisen soinnin ihannointia tuntuu jatkuneen melko pitkään, koskapa olen tavannut vielä 1990-luvulla valmistuneita urkuja, jotka kuulostavat ilmetyn samanlaisilta.