Kirjainyhdistelmä VPO on lyhenne sanoista Virtual Pipe Organ. Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että olemassaolevista uruista on tallennettu joka pillin ääninäytteet, joita tietokone sitten soittaa koskettimien painamisjärjestyksessä.
Yleisin urkujensoitto-ohjelma lienee Hauptwerk, jonka ilmaisversiollakin jo saa melko hyvän tuntuman ohjelman toiminnasta. Toinen varteenotettava ohjelma on nimeltään GrandOrgue, joka on jaossa ilmaiseksi. Internetissä on ladattavissa useita ilmaisia urkujen äänipankkeja sekä vielä enemmän rajoitettuja kokeiluversioita.
Lisäksi soittamiseen tarvitaan MIDI-protokollaa tukeva äänikortti sekä koskettimisto. Internetistä hakemalla löytyy monenlaisia kertomuksia enemmän tai vähemmän itse rakennetuista soittopöydistä tällaisiin urkuihin. Vaikka tekniikka tietenkin maksaa jonkin verran, ja asian eteen täytyy nähdä vaivaa, pääsee urkujen soitosta nauttimaan tällä tavalla paljon edullisemmin kuin ostamalla oikeat pilliurut. Äänen laatu sijoittuu digitaaliurkujen ja oikeiden urkujen välimaastoon, koska äänen lähteenä ovat todelliset urut. Minulla ainakin on sellainen tuntuma, että digitaaliurkujen "modulaatiolla" tai mikä se lieneekään ei vain kyetä tuottamaan näin aitoa ääntä.
Konsoli ja muita kokeiluja
Itse aloin aikanaan tutkia soittokonsolin rakentamista, kun pääsin urkujensoitto-oppiin Oulussa. Rakensinkin sellaisen. Silloin ei ollut budjettia jalkiollisen harjoitusurun hankkimiseen, mutta aikaa oli. Kyllä sitä rakentamiseen tuhrautuikin melkoisesti, kun minulla oli myös esteettisiä vaatimuksia soittimelle. Rahaa meni parisataa euroa, kun tietokone ja äänikortti olivat jo muiden projektien myötä olemassa, ja kyllä konsoli sen alkuperäisen asiansa ajoi.
Olen kokeillut soittaa Hauptwerkin ilmaisversiolla sekä GrandOrgue-ohjelmalla useita eri urkuja. Koskettimistona oli aluksi sekä sähköpiano että noin 50€ hintainen MIDI-koskettimisto, myöhemmin em. konsoli. Muovisesta tuntumastaan huolimatta ne ovat toimineet hyvin. Tietokoneena on ollut aivan tavallinen PC MIDI-äänikortilla. Ohjelmista GrandOrgue vaikuttaa kevyemmältä ja helpommalta käyttää, joskin sen kanssa toimivat ainoastaan Hauptwerkin ykkösversion äänipankit, mikä rajoittaa soitettavien urkujen määrää.
Hauptwerk (tai GrandOrgue)- ohjelmassa on tallennettu luonnollisen urkupillin ääni ja uusimmissa vielä useilla eri koskettimen painamisvoimakkuuksilla, joten jos äänipankki on tehty (tallennettu ja ohjelmoitu) kunnolla ja käytössä on riittävät kaiuttimet, soittimesta saa ulos luonnollisen soinnin. Parhaimmissa urkupankeissa uskomattoman hienon sen perusteella, mitä olen kokeillut. Olen soittanut lähinnä kuulokkeilla, koska kaiutinsysteemit uskottavalle urkuäänelle, erityisesti bassoäänille, olisivat vaatineet isoja satsauksia.
Kosketustuntumaa sen sijaan ei ole taidettu saada vielä uskottavaksi juuri missään valmiissa konsoleissa. Se on muovinen ja luonnoton, kuten jollain lailla kaikissa sähkösoittimissa. Itselläni oli jotain parannussuunnitelmia sillä saralla, mutta ne jäivät, kun on muutakin tekemistä eikä urkukiinnostuksen kohde kuitenkaan ole pääasiassa sähköisissä jutuissa.
Urkujenrakentajan kannalta mahdollisia käyttökohteita
Itse näen virtuaaliurut käyttökelpoisimmiksi opettelu- ja kokeilukäytössä. Esimerkiksi erilaisia dispositioita on mahdollista testata kätevästi. Uusien urkujen ja lisä-äänikertojen ohjelmoiminen olemassaoleviin on suhteellisen yksinkertaista, kun urkumääritystiedoston rakenteen on kerran selvittänyt itselleen. Aikaa työhön kuluu huomattavasti vähemmän kuin uusien pilliurkujen rakentamiseen. Olemassaolevien äänipankkien äänikertoja yhdistelemällä ja siirtämällä niitä eri korkeuksille on mahdollista tehdä vaikka mitä.
Toinen hyvä käyttötarkoitus on eri tyylisten ja eri rakentajien urkujen äänten vertailu samassa paikassa ja hyvin yksinkertaisin järjestelyin. Myös eri viritysjärjestelmien vaikutusta pystyy virtuaaliuruilla vertailla hyvin kätevästi. Historiallisen esikuvan mukaan tehtyjen pillien äänittämiseen virtuaaliurut antavat apua, koska esikuvana olevaa äänikertaa on mahdollista soittaa ja kuunnella pilli kerrallaan matkustamatta esikuvaurkujen luo. Näin ei ole tarpeen turvautua pelkästään muistikuvaan jonkin urkujen soinnista, vaikka sekin voi olla aivan toimiva apuväline.
Kertomukseni soittokonsolin rakentamisesta täällä.
Päiväkirjamerkintäni koskien virtuaaliurkuja ja konsolin tekoa täällä.
Kaikenlaisia hyödyllisiä linkkejä aiheesta
Hauptwerk -ohjelman sivut: http://www.hauptwerk.com/
GrandOrgue -ilmaisohjelma: http://sourceforge.net/projects/ourorgan/
GrandOrgue -wiki: http://sourceforge.net/p/ourorgan/wiki/Home/
MPS Orgelseite: http://grandorgue.de/
Sonus Paradisi - äänipankkeja historiallisista uruista Euroopassa: http://www.sonusparadisi.cz/
OdfGrandOrgue - äänipankkeja ja informaatiota: https://sites.google.com/site/odfgrandorgue/
Pere Casulleras - äänipankkeja: http://www.atmos.cat/perl?num=1404985795
Piotr Grabowski - äänipankkeja: http://www.piotrgrabowski.pl/
Virtual-organs.nl - Dirk Swaman ja Jaap Plaisirin virtuaaliurkusivu. Ainakin kolme äänipankkia ja ohjeita VPO-puuhailuihin: http://www.pbrd.nl/index.php/vo/begin-hier
John's Organ Works - rakentaa ja myy midi-urkujen soittokonsoleita. Myös informaatiota Hauptwerkistä: http://www.johnsorganworks.co.uk/
Ohjeita soittopöydän rakentamiseen sekä toimivan tuntuisia urkuäänipankkeja: http://www.familjenpalo.se/vpo
Soittokonsolin rakennusohjeita: http://www.fagerjord.org/