Myös urkujen tulojuhlaa vietettiin heinäkuun kahdennenkymmenennen ensimmäisen iltana. Paikallislehdessä olleen menoilmoituksen houkuttelemana paikalle kerääntyi kuutisenkymmentä ihmistä. Odotuksiin nähden se oli paljon. Ohjelmassa oli vanhaa musiikkia, urkukoraaleita sekä yhteislaulettuja virsiä. Onneksi suvussa on taitavia kirkkomuusikkoja, joita voi tällaisissa tilanteissa vaivata, kun itse ei niin korkeatasoisesti taida soittaa.

Tässä ääninäytteenä Teijon urkujen kirpeänpuoleisesta soinnista Antonio Valenten (fl. 1565-80) ikiaikaiseen La Folia-teemaan säveltämä Lo Ballo dell´ Intorcia Tea-serkkuni soittamana. Ensimmäisessä Mutanzassa on käytössä Gedackt + Principal + Rohrflöte + Zimbel, toisessa Gedackt + Principal, kolmannessa, neljännessä, viidennessä ja kuudennessa samoin ja viimeisessä taas täydet urut. Kamarimusiikillisessa tilaisuudessa ei saatu mistään katedraalikaikua paikalle, joten siksi näin kuiva akustiikka.

Jälkimmäisessä ääninäytteessä on virsi 256. Alkusoittona Johann Sebastian Bachin (1685–1750) Orgelbüchleinistä Herr Christ, der einige Gottessohn (BWV 601). Tässä kuuluu erityisesti kaksijalkaisen äänikerran ilmansaantiongelmat vireen elämisenä. Nämähän ovat tietysti sellaisia lillukanvarsia, joihin tavallinen ihminen ei ehkä niin osaa kiinnittää huomiota, ellei tiedä mitä pitäisi huomioida eikä niitä erikseen mainita. Pääasia että ääntä lähtee. Ja kyllähän näillä ihan kotioloissa pärjää. Kaikesta huolimatta illasta jäi hyvä maku, ja yleisökin tuntui sangen tyytyväiseltä. Kiitokset paikallaolijoille ja esiintyjille. Kuvassa näkyy valitettavasti vain palanen urkuja vasemmassa nurkassa, kun ei ollut suuremmin aikaa keskittyä valokuvailuun.