Anders Telinin 1760-luvulla rakentamien urkujen soittopöytä Uudenkaarlepyyn kirkossa. Sormiokoskettimisto on luultavasti hienoin säilynyt Suomen 1700-luvun uruissa.

Näin se meni toinenkin koronavuosi urkujen merkeissä. Jos sallinette, että käytän muotitermejä, niin voitaisiin sanoa, että urkujen ympärillä on tänä vuonna esiintynyt mielenkiintoista pöhinää. Jotta teksti olisi pysynyt jotenkin järkevästi luettavana, jouduin olla erityisen ankara seuloessani nämä seuraavat noin kolme otsikkoa monen kovasti mielenkiintoisen asian joukosta.

Jollain foorumilla joku ennakoi nuoren urkuripolven nousun myötä jopa uutta urkurenessanssia, kun urut ja niillä esitettävä musiikki aletaan nähdä entistä laajemmin ja monipuolisemmin. Urkujen rakentamiseen tämä ei vielä kovin voimakkaasti ole vaikuttanut: menneenä vuonna Suomessa valmistui tietääkseni vain kahdet uudet urut (Tikkurilan uuden kirkon Virtas-urut ja Suomenlinnan kirkon Kögler-urut). Lisäksi joitain vanhoja urkuja on peruskorjattu, siirretty uuteen paikkaan ja laajennettu sekä uudelleenäänitetty.(1)

Merkittävimmät korjaustyöt on tehty sotia edeltävän kauden pneumaattisiin urkuihin Kemin kirkossa (1935) ja Tampereen tuomiokirkossa (1929). Korjausten lopputulos on molemmissa viime mainituissa tapauksissa ollut onnellinen, ja urkujen käyttäjät ovat olleet jopa yllättyneitä siitä, kuinka hyviä instrumentteja heillä onkaan ollut, kun vuosikymmenten mukaanaan tuoma lika on puhdistettu ja laiminlyönnit korjattu.

Pitkäaikaiskestävyyden kannalta kaikkein kriittisin asia pneumaattisissa uruissa ovat nahkaosat. Nahkojen parkitseminen vaikuttaa todella paljon siihen, pysyvätkö ne pehmeinä ja joustavina pitkään vai kovettuvatko käyttökelvottomiksi. Joissain tapauksissa kovettuminen on tapahtunut muutamassa vuodessa. Kun nahan käsittelyn tekniikat muuttuvat, on urkujen kestävyydelle vaikeaa antaa takuuta.

Uudenkaarlepyyn Anders Telin-urut tuotiin kirkkoon keväällä 1768. Lehteriltä nykyiselle paikalleen kirkon pohjoiseen ristisakaraan urut siirrettiin vuonna 1909, jolloin kirkkoon hankittiin uudet urut Walckerilta Saksasta.

Uudenkaarlepyyn Telin-urut

Tuskin olin saanut kirjoitetuksi viime vuoden tekstin 1700-luvun uruista, kun Pohjanmaalla nähtiin vuosikausiin yksi historiallisten urkujen suojelun kannalta merkittävin tapaus Suomessa. Uudenkaarlepyyn seurakunta suunnitteli vakavasti siirtävänsä 1700-luvulta saakka kirkossa olleet Telin-urut pois remontin ja uusien toimintojen tieltä.

Suomessa on 1700-luvulta säilyneitä urkuja vain reilut 5 kappaletta, joista nämä Telin-urut ovat yksi autenttisimmista ja ehkä kaikkein persoonallisimmat sekä kokoonpanonsa että rakentajansa taustan takia.

Useimmat Suomen 1700-luvun uruista tuotiin Ruotsista, mutta nämä urut rakensi Pietarsaaressa syntynyt kappalaisen poika Anders Telin (1716 - 1778), joka oli opiskellut teologiaa 1730-40-luvuilla Turun akatemiassa ja Uppsalan yliopistossa, mutta luopunut pappisurasta tultuaan herrnhutilais-pietistiseen herätykseen. Hän oli laajasti sivistynyt ja hänen tiedetään omistaneen teologiaa ja laivanrakennusta käsitteleviä kirjoja kaikkiaan seitsemällä eri kielellä.(2)

Uudenkaarlepyyn Telin-urkujen ilmalaatikon venttiiliruuma. Ilmalaatikko edustaa Juhani Martikaisen (4) mukaan rakentamisaikakaudelleen vanhanaikaista tyyliä, jossa äänikanavat on taltattu yhtenäiseen puulankkuun. Samantyyppinen 1600-luvun ilmalaatikko on mm. Nauvon positiivissa, ja rakenteena se on hyvin altis puun kosteuselämiselle.

Telin oli myös monipuolinen tekninen lahjakkuus, joka perehtyi teoreettisesti sekä laivojen että urkujen rakentamiseen, mutta hankki laivanrakentajan pätevyyden ja teki varsinaisen uransa tällä alalla. 1740-luvulta lähtien hänellä oli työmaita Pohjanmaan rannikon laivanrakennuspaikoilla Pietarsaaresta pohjoiseen päin aina Kalajoelle saakka. Kaikkiaan hän suunnitteli ja rakensi 50 alusta, parhaimmillaan jopa 12 vuodessa, ja hänet tunnettiin Kokkolan etevimpänä laivanrakentajana.(2)

Uudenkaarlepyyn kirkkoon Telin-urut ostettiin 1768 valmiina. Telin oli tiettävästi rakentanut ne ilman sopimusta, kun laivanrakennuksessa tuli hiljaisempi kausi. Hän tunsi urkujen käytön ja tekniset periaatteet, mutta kokemusta rakentamisesta hänellä oli vähemmän, joten hänen käyttämänsä tekniset ratkaisut ovat monessa kohtaa valtavirrasta poikkeavia.

Uruissa on pienestä äänikertamäärästään huolimatta itsenäinen jalkio, Basun 16', Undersats 8', mikä oli erikoista tuona aikana. Sormion dispositio on melko tavallinen aikakaudelleen: kahdeksanjalkainen tukittu äänikerta, 4-jalkaiset prinsipaali sekä spetsfleut, kolmijalkainen kvintti, 2' oktava sekä normaalikorkuinen Trumpet, joka on jaettu basso- ja diskanttipuoliskoihin. Kuoroäänikerta puuttuu näistä uruista. Dispositio mahdollistaa tukevan koraalisäestyksen(3). Ilmeisesti 1800-luvun lopulla trumpetin tilalle on vaihdettu sarja 8-jalkaisia huulipillejä, joissa ainakin osassa lukee "Corno di Basetti".

Uudenkaarlepyyn Telin-urkujen suurrakenne eroaa muista aikalaisistaan. Varsinaisen urkukaapin takana on laivan kantta muistuttava tasanne, jota kiertää reelinkimäinen kaiderakenne. Tasanteen sisällä ovat palkeet, joiden polkusimet sijaitsevat urkujen takaseinässä. Sormiopillistön sisältävän varsinaisen kaapin takana kannen päällä on erillään seisova korkea kaappi, jonka alaosassa on jalkion ilmaaatikko ja kaapissa jalkion pillit.

Urut on rakennettu mahdollisesti, jopa todennäköisesti, käytetyistä osista. Tähän viittaavat ilmalaatikon rakenne, joka on tyypillinen 1600-luvun urkujenrakennukselle(4) sekä sormiokoskettimisto, jossa on alunperin ollut lyhyt oktaavi. Ilmalaatikossa on lisäksi toinen venttiilirivi, joka ei nykykokoonpanossa ole käytössä.(5)

Urut olivat säännöllisessä käytössä kirkon ainoana soittimena yli 140 vuotta ja säilyivät melkein muuttamattomina. Nykyiselle paikalleen kirkon sivuristiin ne siirsi Uudenkaarlepyyn seminaarinlehtori Iivari Koskimies, joka piti urkuja myös jonkinlaisessa käyttökunnossa. Hänen jälkeensä urut ovat jääneet käyttöä vaille.(6)

Urkujen restaurointiasia oli vireillä kymmenisen vuotta sitten, jolloin työstä ehdittiin jo pyytää ennakkotarjouksia, mutta hanke ajettiin alas ja urut jäivät entiselleen. Tämän kertainen urkujen poistamisjupakka oli ehkä osittain väärinymmärrystenkin seurausta, ja mielipiteen vaihto lehtien palstoilla oli hetken aikaa vilkasta. Tällä erää urut saavat jäädä paikalleen kirkon remontin jälkeenkin, mutta käyttökuntoon laittamiseen ei ilmeisesti ole löytynyt oikein intoa. Julkisen rahoituksen saaminen näin harvinaisen soittimen kunnostamiseen olisi todennäköisesti täysin mahdollista, koska sitä on järjestynyt uudempiinkin urkuihin.

Visuaalisesti urut sopivat kirkon runsaan koristelun kanssa yhteen vallan mainiosti. Vaikka rappiolla olevien urkujen korjaaminen voi rakenteen takia olla osittain haastavaakin, olisi jatkon ja soittimen arvostuksen nostamisen kannalta hienoa, jos ne saataisiin käyttökuntoon vaikka edes osittain. Näin tavalliselle kirkollisveron maksajalle suotaisiin mahdollisuus myös kuulla, minkälainen aarre heillä on keskuudessaan.

Aug. Laukhuff GmbH & Co. KG julkaisi laajaa kataloogia, josta saattoi tilata monenlaisia urkujen osia, mm. puhaltimia. Kuvakaappaus vuoden 2010 luettelosta.

Laukhuffin konkurssi

Kesäkuussa kuului yllättävä uutinen, kun tunnettu ja pitkän historian omaava saksalainen urkujen osia valmistava ja niitä maailmanlaajuisesti myyvä Laukhuff ilmoitti lopettavansa toimintansa.

Vuonna 1823 perustetun Aug. Laukhuff GmbH & Co. KG urkuosakatalogi on luultavasti tullut tutuksi kaikille urkujen rakentamisen kanssa tekemisissä olleille, ja Suomeenkin he ovat vuosikymmenten ajan toimittaneet alihankintana valtavia määriä urkuosia äänikerroista puhaltimien kautta pienenpieniin koneiston vipstaakeleihin. Urkurakentajille tämä on tarkoittanut tasaista laatua ja toimintavarmuutta verrattuna omaan valmistukseen, joka myös vaatisi enemmän resursseja.

Talousvaikeuksia firmalla on ollut jo useita vuosia, mutta koronapandemian myötä myynti laski niin tuntuvasti, että uusien sijoittajien puuttuessa konkurssi oli väistämätön.

1900-luvun jälkipuoliskolta saakka urkujen rakentaminen on tapahtunut enemmän tai vähemmän valmiista osista kasaamalla. Laukhuffin konkurssi tuskin tulee pitkällä tähtäimellä merkittävästi vähentämään tätä, mutta ainakin tilapäisesti osien saatavuus on muuttunut epävarmemmaksi ja toimitusajat pidentyneet, kun vuosikymmeniä hiotut alihankintaketjut hävisivät. Urkuosien valmistuksen painopiste tulee mahdollisesti siirtymään entistä enemmän Itä-Eurooppaan, jossa Laukhuffin merkittävimmät kilpailijat ovat sijainneet.

Turun Akatemiatalon urut, Carl Thorenberg 1815 / Gustaf Andersson 1842. Kangasalan Urkutehdas teki etuseinästä avattavat ovet 1960-luvun korjauksen yhteydessä. Kuva: Helmuth Gripentrog 2021.

Turun akatemiatalon urut ja vuoden urkuteko

Turussa ollaan parin viime vuoden aikana kunnostauduttu historiallisten urkujen vaalimisessa. Viime vuonna kerroin Lääninvankilan Zachariassen-urkujen korjauksesta.

Vaikka julkisuudessa ei paljon ole puhuttu, on tänä vuonna korjattu Akatemiatalon urkuja, jotka ovat nyt kaupungin vanhimmat toimintakuntoiset ja myös vanhimmat säilyneet. Tuo soitin on myös tietääkseni vanhin suomalainen "kamariurku" ja yksi niitä harvoja urkuja, joita ei ole rakennettu kirkkotiloihin.(7)

Akatemiatalon juhlasalin parvella on äänikertamäärältään pienet, mutta ulkoasultaan komeat urut, jotka poikkeavat saman aikakauden kirkolliseen käyttöön tehdyistä uruista. Viritystaso on melko korkea: 452 Hertsiä normaalissa huonelämpötilassa. Sormiokoskettimiston ääniala on tavanomainen C-g''', mutta liitejalkio vain noin puolentoista oktaavin mittainen (C-g). Dispositiossa näkyy rakentamisajan klassisen musiikin ihanteita, mutta ennen kaikkea sen voitaisiin sanoa olevan kamarimusiikillinen.

Turun Akatemiatalon urkujen vellasto ja ilmalaatikon venttiiliruuma. Kuva: Helmuth Gripentrog 2021.

Kaikki äänikerrat on jaettu basso- ja diskanttipuoliskoihin. Bassopuolella on kahdeksanjalkainen Gedackt ja nelijalkainen Fleut sekä läpilyövä kieliäänkerta Fagott 8'. Diskantissa kahdeksanjalkaisia äänikertoja on kolme: Dubbelfleut, Fleut d´amour ja Gamba. Sitten on nelijalkainen huilu, joka on tehty bassopuolen fleutin kanssa yhtenäisillä Rohrflöten pilleillä ja Waldflöte 2'. Waldflöten tilalla oli ilmeisesti 1840-luvulta saakka Principal 8' D, mutta 1960-luvun korjauksessa se sen aikaisen restaurointikäsityksen mukaan palautettiin takaisin "alkuperäiseksi" Waldflöteksi.(8)

Uruissa ei ole lainkaan pillifasadia, vaan se on rakennettu uusklassiseen tyyliin tehtyyn, jalavalla vaneroituun ja puleerattuun umpinaiseen kaappiin. On arveltu, että urkujen takaseinä on tarkoitettu alusta lähtien avoimeksi, koska etuseinässä ei ole lainkaan aukkoja, joiden kautta ääni pääsisi ulos kaapista. Kangasalan Urkutehdas teki 1965 urkuihin takaseinän ja etuseinän täytekehyksestä saranoidut ovet.

On todennäköistä, että urut rakensi Porissa syntynyt Carl Thorenberg (1743-1812), joka oleskeli vuosikausia eri Euroopan maissa ja sai soitinrakentajan koulutuksensa Hollannissa. 1793 hän palasi takaisin Suomeen ja rakensi pääasiassa fortepianoja ja muita klaveereja, mutta kokosi myös Sauvon kirkon urut vanhoista 1600-luvun osista sekä korjasi Turun tuomiokirkon urkuja. Hänen poikansa oli vuodesta 1793 lähtien Turun tuomiokirkon urkurina ja Akatemian musiikinjohtajana ja tyttärensä Suomen ensimmäinen naisviulisti.(9)

Turun Akatemiatalon urkujen Fagott 8':n kielipillit ovat läpilyövää tyyppiä. Kuva: Helmuth Gripentrog 2021.

Akatemiatalon urut jäivät Thorenbergiltä tiettävästi kesken, mutta ne teki valmiiksi ruotsalainen urkurakentaja Gustaf Andersson (1797 - 1872), joka oleskeli Suomessa 1830-40-lukujen vaihteessa.(10)

Akatemiatalon urut on pitkän hiljaisuuden jälkeen palautettu takaisin soittokuntoon, vaikka erityisesti ilmalaatikko kaipaisi vielä perusteelliemman korjauksen.(11) Pienten kotiurkujen rakentajan sydäntä lämmittää, kun tällaiset urut saavat huomiota ja huolenpitoa osakseen. Siksi vuoden urkutekopalkinto menee tänä vuonna Senaatti-kiinteistöille. Nyt Turun seudulla alkaa olla siinä määrin kiinnostavia urkuja, että urkuretki vaikkapa tulevana kesänä olisi hyvinkin perusteltavissa oleva teko.

Viitteet

1. Urkurakennusten ja -korjausten tiedot kerätty pääasiassa Organum-lehden vuoden 2021 numeroista sekä rakentajien facebook-sivuilta. Enimmillään 1960-70 -luvuilla Suomessa on valmistunut vuositasolla jopa 40:t uudet urut. Määrä laski huomattavasti 1990-luvun lamavuosina ja viime vuosien rakentamistahti on pysytellyt muutamissa uruissa.
2. Toivanen, Pekka julkaisussa Pulakka, Pentti (toim.) Keskipohjalaisia elämäkertoja. Keskipohjanmaa-säätiö, Kokkola 1995.;
   http://www2.siba.fi/shu/rakentajat.html#ante (31.1.2022).
3. Kirkon johdon taholta pyrittiin yhtenäistämään välillä hyvinkin sekalaista virrenveisuukulttuuria seurakunnissa, mikä näkyy ajan urkujen rakenteessa ja dispositioissa.
4. Martikainen, Juhani Orglar i Finland från tiden 1600-1800 (diss.), Sibelius-Akatemia, Vaasa 1997.; http://www2.siba.fi/shu/rakentajat.html#ante (31.1.2022)
5. Ilmalaatikon ja pillistön jotkin rakenteelliset yksityiskohdat muistuttavat ruotsalaisen Lannaskeden urkuja (1734), joka sekin osittain on koottu vanhoista urkuosista. Lannaskeden urut, ks. Gullbrandsson, Robin (red.) Orgeln i Lannaskede gamla kyrka. Dokumentation och restaurering. Jonkopings Läns Museum. Byggnadsvårdsrapport 2016:22.
6. Uudessakaarlepyyssä toimi ruotsinkielisiä miesopettajia kouluttava seminaari 1870-luvulta alkaen noin sadan vuoden ajan.
   http://www2.siba.fi/cgi-bin/shubin/haku7.cgi?urku=176801200&vuosiluku1=&vuosiluku2=&paikka=Uusikaarlepyy&mkunta=&rakentaja=&akmaara=&koneisto=&ryhma= (31.1.2022);
   https://nykarlebyvyer.nu/sidor/texter/prosa/op/theliorgeln.html (31.1.2022);
   Valanki 1977, 444-445.
7. Paria poikkeusta lukuun ottamatta kotikäyttöön tehtyjä urkuja on säilynyt vasta Anders Thulén kaudelta 1840-luvulta lähtien.
8. Valanki 1977, 431.;
   Rautioaho 2007, 366.;
   http://www2.siba.fi/cgi-bin/shubin/haku7.cgi?urku=181507600&vuosiluku1=1800&vuosiluku2=1916&paikka=&mkunta=&rakentaja=&akmaara=&koneisto=mek&ryhma= (31.1.2022)
9. http://www2.siba.fi/shu/rakentajat.html#cato (31.1.2022);
   https://www.uppslagsverket.fi/sv/sok/view-170045-ThorenbergCarl (31.1.2022)
10. Gustaf Andersson oli aikanaan yksi Ruotsin merkittäviä rakentajia. Suurimmat urkunsa hän rakensi Turun tuomiokirkkoon 1842. http://www2.siba.fi/shu/rakentajat.html#guan (31.1.2022)
11. Urkujen nykytilaa ja niiden korjausta koskevat tiedot: Urkurakentaja Helmuth Gripentrogin Facebook-sivu 22.5.2021 sekä sähköpostiviesti tämän kirjoittajalle.