Tässä on taas muutama kuukausi vierähtänyt prinsipaalisointia etsimässä. Kuten sanottua, Richbornin puisissa principal-pilleissä ilma kuljetetaan keernassa pakin puolella ja puupillin perusmuodolle ominainen viistetty keerna puuttuu kokonaan.

Äänirako pakin alla on pitkä, ja kuten olen asian itselleni tulkinnut, herkkä kaikenlaisille ilmanauhaan turbulenssia aiheuttaville epäjatkuvuuksille, jotka tunnetusti värittävät pillin sointia.

Ajatukseni oli tehdä keernan ja pakin ilmanauhan kanssa kosketuksissa olevista osista mahdollisimman sileät, jolloin ilma kulkee mahdollisimman rauhallisesti. Sen vuoksi lakkasin kaikki keernat ja pakit sekä vielä kiillotin lakkapinnat parhaani mukaan. Tästä tuntuu olevan apua pillistä toiseen tasaisesti jatkuvan soinnin aikaansaamisessa.

Edellä pieni ääninäyte yksiviivaisen oktaavin pilleillä, jotka tässä vaiheessa soivat siisteimmin (bassossa gedackt 8'). Läheltä ja pienessä huoneessa äänitettyyn pätkään on hankittu hitunen tietokoneavusteista tilantuntua.

Soinnin vakiintuminen kestää osalla pilleistä vieläkin melko kauan. Tämä koskee etenkin isoimpia pillejä, jotka hyötyisivät pienestä ilmanpaineen korotuksesta. Osa alukkeista on melko soraisia, mikä saa viulumaisen yleissoinnin kuulostamaan jopa jollain tavalla vaskipuhaltimilta. Ei välttämättä pelkästään huono asia, mutta pitkät alukkeet eivät oikein toimi paljon koristeita sisältävällä vanhalla musiikilla. Prinsipaalisoinnin etsintä ei siis vielä ole päättynyt.