Kun takatukki saatiin kasaan, oli aika syventyä diskanttiprinsipaalin pilleihin. Pillit on tehty Jochim Richbornin 1600-luvun loppupuolen esikuvan mukaan ja niissä on jonkin verran normaalista mallista poikkeava keerna ja äänirako.

Keernassa ei ole lainkaan tavanomaista viistettä. Äänirako on pitkä ja se tehdään pakkiin, jonka alle tulee myös korotusviilu. Viilun tehtävänä on siirtää ilmanauha reilusti ylähuulen etupuolelle, mikä on olennainen äänitysparametri tyypillisellä prinsipaalisoinnilla.

Äänitys aloitettiin liimaamalla korokeviilut pilleihin. Sitten pakkeihin jyrsittiin tarvittavat syvennykset ja yläreunan keelaus, jonka jälkeen ne voitiin laittaa paikalleen. Tässä vaiheessa kaikista pilleistä lähti jo jonkinlainen ääni. Seuraavaksi pillien äänenvoimaa tasattiin jalanreikiä säätämällä ja sitten ne sahattiin oikeaan mittansa sekä varustettiin urkumetallisella virityspellillä.

Korokeviilut on tehty Mads Kjersgaardin Richborn-kirjan mittausten mukaan, mutta vaikuttaisi siltä, että useimmissa pilleissä ilmanauhaa täytyy kääntää reilusti sisään, jotta ne saadaan soimaan halutulla tavalla. Isoimpia pillejä vaivaa ehkä myös hienoinen ilmanpuute, mutta se oli aavistettavissa jo etukäteen.

Pillien äänenvärin tasoittaminen vaikuttaa lähes loputtoman hankalalta. Tähän on nyt tuhrattu parin kuukauden kaikki liikenevä aika. Yksittäiset pillit soivat kyllä todella kauniisti, mutta joukossa on sellaisia, joita ei tunnu saavan samaan muottiin sitten millään. Ymmärrän hyvin, miksi monet rakentajat haluavat tehdä prinsipaalipillit puun sijaan metallista.

Pakin ja keernakammion ilmanauhan kanssa tekemisissä olevien pintojen lakkaaminen ja kiillottaminen tuntuu helpottavan soimista, joten se on vielä tehtävä kaikille pilleille. Myös sivuparta auttaa joissain pilleissä, mutta ei kuitenkaan kaikissa. Mm. näitä asioita täytyy vielä kovasti studeerata ensi vuoden puolella.