Viime postauksessa kirjoitin urkujen äänityksestä, jonka aloitin nelijalkaisesta avoimesta äänikerrasta. Siinä yhteydessä mainitsin, että tässä vaiheessa olisi tarkoituksenmukaista alkaa etsiä kokonaissointia kahdeksanjalkaisen ja nelijalkaisen välille.

Kahdeksanjalkainen gedackt on ollut soittokunnossa jo jonkun aikaa. Urkujen rakentamisen alkuvaiheessa minua kiinnosti saada mahdollisimman äkkiä soitettavaa materiaalia, ja äänikerran viimeistely tuntui siinä valossa toisarvoiselta. Myös rohkeuden ja myös kokonaisnäkemyksen puute on vaivannut, koska aikaisempaa kokemusta alalta ei ole ollut. Sen vuoksikin tuntui kovin uskaliaalta lyödä mitään kovin pysyvästi lukkoon - tehdä jotain oikeasti valmiiksi - kun ei ollut selvää, mitä lopputulokselta pitäisi odottaa.

Tässä vuosien mittaan minulle on kehittynyt jo jonkinlaista kokonaisnäkemystä ja sen verran kriittisyyttä muiden antamille ohjeille, että uskallan jo soivan materiaalin perusteella arvioida, mitä näistä uruista on mahdollista saada. Siksi nyt oli selvästikin tullut aika tehdä jotain näkyvää, siis kuuluvaa.

Gedacktin viimeistely täytyi aloittaa bassopuolen pillitukista, joka on ilmalaatikon takana kanavakerroksen alapuolella, ja joka tähän saakka on pysynyt paikoillaan vain puristimilla. Varsinaisesti kyse ei edes ole pillitukista, koska kaikki siihen liittyvät pillit on kuljetettu putkilla urkukaapin sivuille, mutta kun en tiedä tälle osalle parempaakaan nimitystä, niin olkoon pillitukki.

Kuten kuvista näkyy, innostuin tekemään hieman ylimääräistä työtä. Nyt oli nimittäin otollisin aika tehdä samalla ihan uusi pillitukki dispositioon kuulumattomalle diskanttiäänikerralle, joka gedacktin bassopuoliskon tapaan liittyy ilmalaatikkoon altapäin. Ajatuksena olisi, mikäli uruissa ilma riittää, tehdä kahdeksanjalkainen avoin diskanttiäänikerta, ehkä urkujen toiseksi julkisivupillistöksi. Sellainen sopii minusta hyvin kotiurkujen sointimaailmaan. Tästä saamme mahdollisesti kehiteltyä vielä jotain mukavaa.

Siistin kaikki tukin ilmakanavat ja tiivistin listeen sekä liimasin fundamenttilevyosan kanavakerroksen alapintaan ja ruuvasin tukin listeineen paikoilleen. Kiinnostavaa oli huomata, miten pieni pyöristys ja rosojen poisto kanavista voi parantaa ilmansaantia niin paljon. Tiivisteeksi tuli, kuten muihinkin listeisiin, "Liegelind"-nimistä kumihuopaa, jota kuulemma käytetään alkuperäisessä tarkoituksessaan vauvan makuualustana, mutta jota Bormann rakennusohjeissaan kehottaa käyttämään listetiivisteeksi. Sitä on käytetty ihan yleisesti myös suomalaisessa urkujenrakennuksessa. Tiivisteisiin leikkasin lovet "espanjalaisten ratsastajien" tyyliin, jotta mahdollinen vuotoilma ohjautuu ulos eikä häiritse naapuripillejä.

Olen kiusallisen tietoinen siitä, että äänikerran tenorioktaavi on yhdistetty ilmalaatikkoon puutarhaletkuilla ja pillit ovat sikinsokin. Tässä onkin, jos ei seuraava, niin sitä seuraava työvaihe, koska pillejä ei voi äänittää luotettavasti ennen sitä. Mutta ei määräänsä enempää yhdellä kertaa.