Urkujeni kahdeksanjalkainen gedackt on jaettu niin, että diskanttipuolisko sijaitsee ilmalaatikon päällä omalla tukillaan ja bassopuolisko on kuljetettu ilmalaatikon molemmille puolille kaapin sivuseinille. Viime postauksessa käsittelin gedacktin bassopuoliskon listeen tiivistystä ja siihen liittyvää pillitukin tekoa. Nyt vuorossa on diskanttipuolisko, jonka pillitukin viimeistelin ja tiivistin jo viime kesänä.

Pillit ovat olleet valmistumisensa ja alustavan soimaan saattamisen jälkeen silleen jätettyinä. Niiden tulpat ovat olleet ilman kahvoja ja pakit hieman epämääräisiä puukappaleita. Nyt muotoilin tulppien päihin kahvat jossain urkukirjallisuudessa vastaan tulleen saksalaisen 1600-luvun mallin mukaan. Samalla tarkistin tulppien tiivisteet.

Yksiviivaisen oktaavin pillit ovat aivan ensimmäisiä, joita tähän soittimeen olen tehnyt, ja silloin seurasin Karl Bormannin Heimorgelbau-kirjan ohjeita. Työn helpottamiseksi Bormann opastaa tekemään pillit ilman sivupartoja, jotka lisätään tarpeen mukaan vasta äänitysvaiheessa. Itse en ole aivan vakuuttunut, että tämä helpottaisi asiaa, onhan myöhemmin liimattavista puulistoistakin oma työnsä. Huulenjyrsintälaitteella, jonka joskus rakensin, kannen paksuiset sivuparrat syntyvät ilman eri vaivaa. Tämä tietysti riippuu myös siitä, mitä koneita urkujenrakentajalla on käytössään. Ainut etu tässä on minusta se, että rakentaja voi kuunnella pilliä sekä ilman partaa että sen kanssa ja päättää soinnin yksityiskohdat tältä osin äänitysvaiheessa. Sen vuoksi ei kuitenkaan kannata koko äänikertaa tehdä näin.

Samaan syssyyn sivupartojen kanssa yhdenmukaistin pillien pakit ja jyrsin niiden yläreunaan ohennuksen. Bormannilla gedacktin pakkien paksuus on bassossa 14 ja diskantissa 11 mm, mikä on keskialalla kaksinkertainen ja aivan ylimmässä diskantissa jopa nelinkertainen verrattuna pillin seinämän paksuuteen. Minä tein pakit yläreunastaan vain hieman seinämää paksumpia. Näillä muutoksilla pillien sointi ohenee jonkin verran Bormannin tavoittelemasta tummasta ja täyteläisestä.

Viimeistelin vielä pillit katkaisemalla ne soivaan sävelkorkeuteensa ja siistimällä keernan sisällä olevat ilmatiet.

Pillien sointi tasoittui, ja entisestä pehmeästä tuhinasta tuli jonkin verran intensiivisempää. Samanlaista säätöä täytyisi tehdä vielä tenorioktaaville, kunhan lopulliset ilmakanavat on tehty. Liian kovaa äänenpainetta tästä äänikerrasta ei lähde. Äänenvoimaa soittajan suuntaan heikentää entisestään se, että kaapissa ei ole takaseinää, joten nykyisellä keskilattiasijoituksella ääni karkaa taaksepäin. Gedacktin diskanttipuoliskon edessä oleva pitempi nelijalkainen äänikerta on myös omiaan heijastamaan ääntä taaksepäin. Nyt, jos alkaisin ilmalaatikon teon uudelleen, järjestäisin luultavasti pillirivit päinvastoin. Mutta näillä mennään, kuten joissain piireissä on tapana sanoa. Kovin lopullista äänikuvaa ei ennen loppujen pillien sijoitusta ja kaapin muotoilua vielä kannata alkaa rakentaa.