Alkusyksystä 2013 näin YouTubessa kiinnostavan videon. Siinä esitellään Barcelonan musiikkimuseon kokoelmiin kuuluva, vasta hiljattain käyttökuntoon restauroitu Hauslaib-klaviurku, joka on tehty Nürnbergissä vuoden 1590 tienoilla. Tuossa pienikokoisessa, mutta monipuolisessa soittimessa on yhdistetty kahdelle sormiokoskettimistolle kolmiäänikertainen urkupositiivi, regaali ja oktaavispinetti, joita kaikkia voidaan soittaa yhtä aikaa tai erikseen. Erityisen mukavalta korvaani kuulosti soittimen nelijalkainen tukittu puupilliäänikerta.

Vuosi videon näkemisen jälkeen järjestyi reissu Barcelonaan, ja museossa näin soittimen omin silmin sekä ostin sen restaurointia käsittelevän kirjan. Siitä alkoi tuon Kleingedackt-äänikerran rekonstruointi.

Opus ykkösessäni oli vielä vapaana fasadiprincipalin ja avoimen nelijalkaisen välissä Zimbelille alunperin tarkoitettu liste. Paikka on nelijalkaiselle gedacktille kieltämättä ahdas ja ilmalaatikon poraukset pienet, ja jos aloittaisin urkujen rakentamisen kokonaan alusta, varaisin äänikerralle enemmän tilaa ja ilmaa. Alustavien kokeilujen perusteella pillit ääntävät hyvin pienellä puhaltamisella, joten nykyisetkin reiät tuntuisivat riittävän, ja tarkalla järjestämisellä sain pillit mahtumaan kaappiin niin, että niille jää todennäköisesti riittävästi tilaa myös vapaan soimisen kannalta.

Pillitukista tulee melkoisen monimutkainen, koska siihen jyrsitään kuljetuksia bassopään pilleille, jotka jaetaan C-, Cis- puoliskoihin fasadin pillijärjestyksen mukaan. Cis- puolen pillejä varten on tukkiin jyrsittävä kuusi kanavaa päästä päähän. Reikien ja kanavien teko ja viimeistely on isohko homma – olen sitä nyt tehnyt joinain vapaina viikonloppuina syksyn aikana. Jyrsinnässä eniten aikaa menee sopivien vasteiden asetteluun ja itse koneen käyttö on naurettavan pieni osa työtä. Mutta ilman vasteita sähkökoneella ei saa muuta kuin vahinkoa aikaan. Kanavat on pääosin nyt jyrsitty, mutta jyrsintöjen viimeistelyä vielä riittää. Tässä muutama tilannekuva matkan varrelta.

Puuhun jyrsityistä ilmakanavista tulee mieleen muurahaisen- tai madonsyömä puu ja siitä sitten villi visio, että ehkä tulevaisuudessa pillitukitkin voidaan tehdä ohjelmoimalla joku tekninen mato jyrsimään ylimääräinen puuaines pois. Siinä olisi kehittämistä jollekin innokkaalle.