Soi se. Talvella tehdyt Gedacktit viimeisteltiin lisäämällä tulpat ja pakit. Työ kävi yllättävän joutuisasti valmiisiin pillivartaloihin. Kaksi oktaavia on nyt sovitettuna pillitukille. Ne soivat. Äänittäminen saati kunnollinen viritys eivät onnistu, kun käytän edelleen puhaltimena tätä vanhaa äänekästä pölynimuria. Ensimmäinen kokema oli kaikesta huolimatta mukava.

Ajattelin laittaa tekeille puhaltimen. Bormann neuvoo 120 Watin ja 2800 kierroksen moottorin olevan riittävä. Hänen kirjassaan on ohje puhaltimen rakentamiseksi, ja kokeilinkin tehdä vanhaan smirgelinmoottoriin kirjan ohjeen mukaiset puhaltimen siivet. Niiden saaminen tasapainoon osoittautui kuitenkin todella työlääksi, ja 3000 kierrosta minuutissa pyörivä vanerikiekko vaikuttaa turhan vaaralliselta jo itsessään saati että siihen liimaisi vielä siipiä.

Siksi päätin luopua puhaltimen teosta. Ehkä poljettavat urut olisivatkin kivemmat. Onhan minulla varastossa osat toiseenkin kiilapalkeeseen, mutta sen tekeminen ei tässä vaiheessa houkutellut: siinä menisi loppusyksyn viikonloppurupeamien puitteissa varmaan koko loppuvuosi. Tätä valmista paljetta on kuitenkin mahdollista käyttää makasiinina, joten tarvitsen vain syöttöpalkeen tai kaksi.

Kuvassa on urku kasattuna kesällä tehdyn alakaapin päälle. En tehnyt etuseinää kaappiin, koska suunnitelma on vielä sangen eläväinen. Pillit ovat Giangiulion mensuurin mukaisia. Kolme tummempaa lakattua koivupilliä ovat Kangasalan Urkutehtaan Himangan uruista 1920-luvulta, jotka oli pelastettu aikoinaan purkutyömaalta. Alimmaisessa kuvassa on ilmakanavan kulma liimauksessa. Sillä oli tarkoitus yhdistää kiilapalkeet ilmalaatikkoon.