Urkujenrakennuksen sijaan päädyin vaihteeksi tekemään rumpua. Tarkoitus oli esittää vanhaa ranskalaista barokkimusiikkia uruilla, oboella ja rummulla. Ongelmana oli se, että sopivaa rumpua ei oikein ottanut löytyäkseen. Halvimmat periodisoittimien rakennussarjat maksoivat useamman satasen ja musiikkiliikkeiden pienet kehärummut taas olivat kovasti vaatimattomia.

Netistä löytyneitä rumpujen kuvia tutkittuani päädyin siihen, ettei tuollaisen rakentaminen ihan maalaisjärjellä voinut olla kovin hankalaa. Ainut ongelma oli se, ettei mitään äänellistä referenssiä oikein ollut saatavilla. Kun ei ollut pätevää käsitystä mittojen vaikutuksesta sointiin, tuloksen äänenväri jäisi nähtäväksi. Jostain löysin tiedon, jonka mukaan läpimitta voisi olla reilut 40 senttiä.

Kalvoksi löytyi rumpunahaksi käsitelty poron vuota. Kalvoa lukuuun ottamatta tässä "periodisoittimessa" onkin käytetty moderneja materiaaleja. Ensin testailin kolmemillisen vanerin taivuttamista, ja kun se alkoi luonnistaa, laminoin vanerista myös kalvon kiinnitysrenkaan. Varsinainen painorengas, johon narut tulevat, on ohutta haapaa. Kun en ehtinyt tehdä toista kalvoa, pohjaan tuli myös vanerinen rengas, johon narut kiinnittyvät alapuolelta. Naru on ihan perusmuovinarua IKH:lta.

Soinnista tuli yllättävän jykevä, ja kyllä sillä ihan kelpasi tahtia lyödä. Ehkä jatkossa voisin lisätä vielä toisenkin kalvon, mutta nähtäväksi jää saako sellaista aikaiseksi.