Pääsiäisen tienoilla oli pitkästä aikaa mahdollista puuhastella urkujenrakennuksen rentouttavan harrasteen ääressä, ja tulinkin sitten aloittaneeksi kauan suunnitellun pillitukin teon prinsipaalihuilulle. Aikaisemmat tukit tein Teerijärven Paschen-Kiel-uruissa näkemäni kolmikerroksisen mallin mukaan niin, että kahden kolmemillisen vanerin (Teerijärvellä tukissa on kahden ohuen havupuulevyn välissä paksumpi lehtipuukerros) väliin laminoin koivuisen väliosan, johon jyrsin kanavat. Oli lopultakin melko työlästä saada kaikki kolme kerrosta osumaan liimattaessa tarkasti päällekkäin, ja omat ongelmansa oli myös kanavien tiiviiksi saamisessa. Toisaalta paksuun välikerrokseen on mahdollista tehdä kanavia sekä ylä- että alapuolelle, mikä mahdollistaa ehkä monimutkaisempien kuljetusten teon.

Nyt aloittamassani tukissa ajattelin kuitenkin tehdä asiat yksinkertaisemmin. Yleisesti näkyy sekä historiallisissa että aivan uusissa uruissa käytetyn vain kaksikerroksisia, kokonaan havupuisia pillitukkeja. Ilmakanavat jyrsitään kokonaisuudessaan paksumpaan alakerrokseen, ja päälle tulevassa kerroksessa on vain pillinjaloille tarvittavat poraukset. Aikaisempien kanavointien kanssa tapeltuani tämä tuntuisi yksinkertaiselta ja järkevältä tavalta.

Suunnittelua tällainen järjestely vaatii ehkä vähän enemmän kuin kolmikerroksinen, jotta kaikille kanaville löytyy tilaa. Olen pyrkinyt siirtämään pillejä mahdollisimman vähän listeporauksien kohdilta, mutta bassossa se on kuitenkin välttämätöntä. Kaksi alaoktaavin pilliä on kanavoitu diskanttipäähän ja loput niistä sijoitetaan poikittaiselle tukille, jonka vielä työstämätön puutavara näkyy kuvan vasemmassa yläkulmassa.