Pääsin vaihteeksi ottamaan tuntumaa soitinrakentamiseen ihan alkutuotannosta lähtien, kun olin muutamana päivänä kenttäsirkkelillä opettelemassa tukin säteissahaamista. Sahattavana oli sekä kuusta että mäntyä. Tukit olivat harvennushakkuun yhteydessä kaadettuja ja laadultaan melkoisen sekalaisia, mutta joukossa oli oikein soveltuviakin tyviä. Nytpä on jonkinlaista ymmärrystä tästäkin aiheesta, ja ihan konkreettisesti varastoon karttunut "oikeaoppisesti" sahattua soitinpuutavaraa. Oikeaoppisuus ei tässä yhteydessä kylläkään taida olla niin tärkeää - urkuja näkyy tehdyn vähän miten milloinkin sahatusta eikä aina edes oksattomasta puusta. Joissain kohdissa säteissahauksesta on kuitenkin selvää hyötyä, koskapa sellainen puutavara käyttäytyy kosteuden vaihdellessa melko säännöllisesti. Myös ainakin osa Anders Thulén puupilleistä on tehty tällaisesta puusta, ja sen vaikutusta pillin sointiin ei ole voitu täysin kiistääkään.

Parhaan sahausajankohdan sanotaan olevan aikaisemmin keväällä, koska silloin sinistäjäsieni ei vielä pakkasten takia pysty kasvamaan. Viimeiset laudat jäivät muutamaksi päiväksi sahalle epämääräiseen kasaan, ja eiköhän vielä sattunut kuivan kevään suunnilleen ainut sadekin kasaa kastelemaan. Sateen jälkeen laudoissa oli heti sinistymiä. Ei siis ole aivan väärä oppi tämä. Tässä lähes ainoassa sahaustoimesta ottamassani valokuvassa keskialan lauta taitaa olla ihan täsmällisesti sanottuna tuppeensahattu.