Sormiokoskettimisto tehtiin kaksivartisena Bormannin ohjeen mukaan. Soittokoneistoon tarvitaan tässä tapauksessa myös työntöpuikko koskettimen takapäähän ja vippa, joka siirtää voiman oikeaan kohtaan ilmalaatikon alle. Jotta ilmalaatikko ja sormiokoskettimisto saadaan toimimaan yhteen, ja jotta soittokoneistolle on jonkinlainen runko, tarvittiin ilmalaatikon alle kannatinkehät.

Suunnittelin kehät niin, että ne ovat valmiiksi jo osa tulevaa urkukaappia. Materiaalina on viisituumainen mäntylauta. Kulmat liittettiin lohenpyrstöliitoksilla. Oikeanpuolimmaisen kehän läpi tulee kulkemaan laatikon ilmansyöttökanava. Sen vaatima reikä heikentää turhankin paljon rakennetta, mutta tarkasti mittaamalla sain kaikki palaset jollain lailla sovitetuksi.

Ilmalaatikko kehineen tulee jossain vaiheessa seisomaan kaapin alaosan varassa. Alaosaan rakennetaan ilmansyöttölaitteet eli palkeet. Joku puhallinkin urkuihin on jossain vaiheessa hankittava, mutta aluksi olen suunnitellut tekeväni kaksi vuorottain käytettävää monilaskoksista kiilapaljetta, kuten vanhoissa italialaisissa uruissa. Kävin nyt toukokuussa urkuretkellä ottamassa niihin mallia Sibelius-Akatemian Helsingin italialaisesta positiiviurusta, joka on tehty 1700-luvulla.

Sain ilmalaatikon koottua kehien päälle. Kaksivartisen koskettimiston vaatima koneisto on aika monimutkainen ja sen tekoon menee vielä aikaa. Koska koskettimien ja ilmalaatikon jaot ovat samat, en voinut vastustaa kiusausta kokeilla yksinkertaista vetolankakoneistoa, jossa langat lähtevät suoraan koskettimen etupäästä yläpuolella olevaan venttiiliin. Tämä on periaatteessa idioottimaisen yksinkertainen systeemi, mutta katsotaan nyt, saadaanko se toimimaan mitenkään. Jonkinlainen paininlista ainakin tarvittaisiin koskettimien laakeripisteen päälle, jotta ne eivät nouse paikaltaan kosketinta painettaessa. Näiden lisäksi olen viimeistellyt muita osia: huovitin sormion ja liimasin loput puuttuvat yläkoskettimien pinnoitteet sekä viimeistelin talvella tehdyt lyijypulpetit.