Kun pillitukin ilmakanavat osalle alaoktaavin pilleistä saatiin tehtyä, oli vuorossa pillien äänittäminen soitettavaan kuntoon. Ohessa kuvakertomusta tulppien kahvojen vuolemisesta, tiivistämisestä ja pakkien kiinnittämisestä. Huulet muotoiltiin jo pillejä kasattessa, joten niille ei tarvinnut enää tehdä mitään. Lopuksi pillit sahattiin soivaan mittaansa viritysmittarin ja sirkkelin avustuksella. Nyt ne ovat valmiit otettavaksi käyttöön.

Sellainen havainto äänittämisestä jäi erityisesti mieleen, että pillit tuntuvat soivan hyvin pienestä puhalluksesta, mutta toisaalta kestävät ylipuhaltamatta melko kovaakin painetta. Sointi on pienellä paineella kaunis, mutta hiljainen. Kun painetta kasvatetaan, tulee ääneen voiman lisäksi mielenkiintoista luonnetta. Onkin jännittävää seuraavaksi testata, saadaanko pillitukin monimutkaisen ilmakanaviston läpi riittävä ilmamäärä sopivalla paineella. Tämä on kriittistä erityisesti alimman oktaavin pillien optimaalisen soimisen kannalta. Huojentavaa on tietää, että jonkinlainen ääni lähtee jo pienemmälläkin puhalluksella.