Joskus noin vuosi sitten törmäsin Internetissä mielenkiintoiseen klaviurkuun, tai mikä sen virallinen suomenkielinen nimitys lieneekin. Tässä hyvin pienikokoisessa soittimessa on yhdistetty kolmiäänikertainen urkupositiivi, regaali ja oktaavispinetti, joita kaikkia voidaan soittaa yhtä aikaa tai erikseen. Tämä antaa sointivärin muunteluun näin pieneksi soittimeksi todella häkellyttävät mahdollisuudet. Soitin on Barcelonan musiikkimuseossa ja se on tehty todennäköisesti Nürnbergissä vuoden 1590 tienoilla. Tekijä lienee Laurentius Hauslaib, joka vaikutti noihin aikoihin seudulla. Urkupillejä on myöhemmin vaihdettu ja oktaavispinetti on hävinnyt, mutta soitin on nyt restauroitu soittokuntoiseksi. On olemassa myös kaksi muuta samankaltaista, mitä ilmeisimmin saman tekijän rakentamaa soitinta, toinen New Yorkin Metropolitan-museossa ja toinen Moskovassa.

Elokuun lopulla pääsin visiteeraamaan paikan päällä. Soittamaan ei päässyt eikä kuuntelemaankaan soittimen ääntä, mutta onhan se silti eri asia nähdä esine luonnossa kuin valokuvissa. Restauroinnista on tehty myös kirja, jonka sain hankittua samalla reissulla. Muokatun soittimen huuliäänikerroista ainoastaan nelijalkainen puinen (oletettavasti myös muut äänikerrat ovat olleet alkujaan puiset) tukittu huilu on alkuperäinen. Ennakko-olettamuksen mukaisesti kävi ilmi, että heleäsointinen huiluäänikerta on hyvin ahdas (sitähän sen täytyy olla jo soittimen pienen koon takia), mutta myös kaunisääninen. Kirjaan painetussa äänikerran mensuurissa on Töpferiin verrattuna pillien kesken melkoisia heittoja. Tarkoituksena olisi joka tapauksessa tehdä muutama kokeilu tämän äänikerran tiimoilta.