1963 Kangasalan Urkutehdas opus 711 32+1/III spn

Dispositio: L.J.G. Stråhle ja urkutehdas, julkisivu: Erkki Valanki, äänitys: Vilho Putero. Hinta 5 550 000 mk. LT 9.2.1963 L.J.G. Stråhle.(1)

Kuortaneen urut ovat 1900-luvun Suomessa viimeisiä sähköpneumaattisia urkuja erillisellä soittopöydällä. Erilliset soittopöydät otettiin käyttöön yleisesti 1800-luvulla ensin mekaanisissa uruissa, ja tällainen järjestely oli tyypillinen isommissa pneumaattisissa ja sähköpneumaattisissa uruissa aina 1950-luvulle saakka.

Tanskalaisen urkujenuudistuksen ihanteet nousivat normiksi 1950-luvulla, ja sekä (sähkö)pneumatiikasta että erillisistä soittopöydistä luovuttiin myös Kangasalla vähitellen. Viimeistään 1960-luvun lopulta myös Kangasalan Urkutehdas teki soittopöydät pelkästään urkukaapin yhteyteen niin, että urkuri istui kohti urkuja.

Vaikka tanskalaista uudistusta ei vielä Kuortaneen uruissa ole omaksuttu kokonaisena, jonkinlaista siirtymävaihetta kohti uudistusurkuja osoittaa se, että julkisivun perusteella pillistöt näyttävät olevan sijoitettu konstruktiivisesti vain edestä aukinaisiin kaappeihin. Vielä edellisellä vuosikymmenellä tehtiin pillistöt paisutuspillistöjä lukuunottamatta avonaiseen tilaan, ja julkisivut muodostuivat vapaasti seisovista kolmiomuotoisista pilliriveistä.

Kuortaneen urkujen fasadissa voidaan nähdä jopa historiallisista soittimista tunnettu ja tanskalaisen uudistuksen klassisoima pillistöperiaate "werkprinzip": jalkiopillistö on jaettu julkisivun laidoille C- ja Cs-puoliskoihin, keskella alhaalla on rinta- ja sen yläpuolella pääpillistö (2). Paisutinkaapissa oleva III-sormion pillistö lienee urkujen takaosassa.

Julkisivusommitelma on 1960-luvulle tyypillisen kulmikas, mutta suhteellisen leveä verrattuna moniin uudistusurkuihin, joiden fasadit ovat korostetun pystysuoria. Pääpillistön kolmijakoisen fasadin yläreuna noudattelee loivennettuna pillien yläpäiden linjoja jalkiotornien päätteiden ollessa suorat. Mielenkiintoinen yksityiskohta on kaapin läpi menevä kirkon sidehirsi, joka on arvatenkin ohjannut urkujen rakenteen syntyä.

Pää- ja jalkiopillistöjen fasadeissa on principaleista koostuvat pillikentät, mutta rintapillistö on sijoiteltu aikaisempaan tapaan kerroksellisen avonaisesti niin, että pisimmät pillit ovat keskellä ja eri äänikertojen pillirivit näkyvät toistensa lomasta. Rintapillistön kaappi näyttäisi muodostuvan muiden pillistöjen seinien väliin, ja eteenpäin aukinaista tilaa on visuaalisesti pienennetty puisella ritilällä pillistöjen välissä.

Dispositio on myös uudistukselle tyypillisesti plenokeskeinen. Kaikilla pillistöillä on oma eri korkeudelta soiva prinsipaaliäänikerta (jalkiolla tilan säästämiseksi vain kahdeksanjalkaisella korkeudella) ja kaikilta pillistöiltä on mahdollista saada hieman eri sävyinen plenosointi. Tämän lisäksi uruissa on runsaasti huiluäänikertoja ja aikaisempien vuosikymmenten tapaan melko laajalla paisutuspillistöllä myös pari viulua. Rintapillistö on luonteeltaan positiivi ja toimii varmastikin hyvänä kontrastina pääpillistölle. 12 äänikertaa (v) on Rautioahon mukaan uudelleenkäytetty edellisistä uruista (KUT 20+1/II pn, 1917). Pakollisten normaalikorkuisten koppelien lisäksi ensimmäisellä sormiolla on oktaavikoppeli, mikä sekin on selkeästi jäänne aikaisemmasta traditiosta.

Myös I ja III sormion ilmalaatikot, Valangin tiedon mukaan myös jalkiolaatikko, on käytetty edellisistä uruista. Valanki kertoo myös, että II sormion laatikko olisi listelaatikko.(3) Olisi mielenkiintoista nähdä tekniset yksityiskohdat ja se miten ilmalaatikkoja on muokattu muutettaessa se sähköpneumaattiselle koneistolle. Samoin vanhojen äänikertojen sulautuminen uusiin urkuihin olisi mielenkiintoista kuulla.

Parvelle ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta mennä kurkistamaan, joten tarkkoja yksityiskohtia ja matrikkelin tietojen oikeellisuutta en päässyt selvittämään. Itse kokeilematta vain kokemukseen ja kirjallisiin lähteisiin perustuen voisi olettaa, että Kuortaneen urut ovat tiukkoja uudistusurkuja monipuolisempi soitin ja koneistotyypiltään rakentajansa monikymmenvuotisen kokemuksen takia hyvin vakiintunutta laatua.

Kirkko 1777 Antti Hakola

Kuortane erotettiin Lapuan emäseurakunnan kappeliksi 1645. Seurakunta itsenäistyi 1798, mutta oli vuodet 1835-1859 Alavuden alaisuudessa. Pitäjän järjestyksessään toinen, 24-kulmainen ristikirkko sijaitsee Kuortaneenjärven rannan mäntyisellä hiekkakankaalla ja se on rakennettu kuuluisan eteläpohjalaisen kirkonrakentaja Antti Hakolan (1704-1778) johdolla vuonna 1777. Paanuverhotun jyrkän aumakaton ristikeskuksessa on sipulipäätteinen kattoratsastaja. Ikkunat ja sisätila on uusittu 1890-luvulla arkkitehti Josef Stenbäckin (1854-1929) suunnitelmien mukaan. Ristisakaroiden parvien ansiosta kirkossa on jopa 1200 istumapaikkaa. Jeesusta ristinpuulla esittävän alttaritaulun on maalannut 1851 Lapväärtissä syntynyt taidemaalari H.A. Barkman (1825-1855). Alttarilaite ja saarnatuolin koristelu, kuten myös kellotapulin seinustalla sijaitseva vaivaisukko ja tapulin muut koristeet ovat kuortanelaisen Heikki Mikkilän (1801-1850) tekemiä. Koristeellisen kansanomaista empiretyyliä edustavan tapulin rakennustöitä on johtanut oravaislainen Olof Häggblom ja se valmistui 1831.(4)

VIITTEET

1 Rautioaho 2007, 181.

2 Kangasalan ensimmäiset kolmisormioiset urut, joiden pillistöt on sijoitetu klassiseen tapaan, valmistuivat Keravalle 1963. Pelto 2013, 112.

3 Valanki 1977, 141.

4 Museovirasto: Kulttuuriympäristön rekisteriportaali RKY, id: 1624: Kuortaneen kirkko ja kirkonseutu. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1624 (14.4.2020)
Kuortane.fi: Kuortaneen kirkko ja kellotapuli. https://kuortane.fi/matkailu/nahtavyydet/kuortaneen-kirkko-ja-kellotapuli/ (14.4.2020)
Kuortaneen seurakunta: Kuortaneen kirkko. https://www.kuortaneenseurakunta.fi/kirkko-ja-tilat/kirkko (14.4.2020)
Wikipedia: H.A. Barkman. https://fi.wikipedia.org/wiki/H._A._Barkman (14.4.2020)

14.4.2020