1926 Kangasalan Urkutehdas opus 338 14/II pn

Rautioaholla on muutamia kirjoitusvirheitä äänikertanimissä ja hän ilmoittaa koskettimistojen äänialat hieman laajemmiksi kuin ne oikeasti ovat.

Koppeleille on käsivivut, mutta kolmelle tärkeimmälle myös polkimet. Urut ovat alkuperäisessä asussaan lukuunottamatta sähköpuhallinta, joka on lisätty jossain vaiheessa. Myös polkijan avustuksella on mahdollista edelleen soittaa. Näiden lisäksi vuodelta 1926 on säilynyt neljät muut Kangasalan urut, joskin enemmän tai vähemmän muutettuina.

Erillinen soittopöytä, 1 kombinaatio, Tutti, yleispaisutin sulkijoineen, II- sormion pillistössä lisäoktaavit -g4. Julkisivu: Arkkitehti J.V. Strömberg, hinta (92 000) 96 000 markkaa. Valmistunut 8.5.1926, vihitty saman vuoden helluntaina.(1) Lopputarkastuksen teki Kuopion kaupunki- ja maaseurakunnan urkurina vuosina 1891-1926 toiminut Elias Kahra (1857-1942).(2) Urut sijaitsevat tornihuoneessa eteisen päällä olevalla saliin avautuvalla lehterillä, joka on varsinaista takalehteriä ylemmällä tasolla.

Nämä Kuopion seutukunnan vanhimmat säilyneet urut on peruskorjattu Karttulan liittyessä Kuopioon vuonna 2011, jolloin korjaukseen oli käytettävissä seurakuntaliitoksen yhdistymisrahaa n. 45 000 euroa. Korjauksessa vaihdettiin kaikki vekselipalkeet ja -pussit sekä korjattiin kaikki muu, mitä korjattavaa työn aikana ilmeni. Urut myös puhdistettiin ja soittopöytä huollettiin.(2)

Jalkio on hämmentävän pieni ja tarkoitettu varmasti käytettäväksi yhdistimien kanssa. Pääsormion prinsipaali soi todella voimakkaasti, mutta hiljaisinta Aeolineä tuskin kuulee paisutuskaapin ollessa kiinni. Uruissa ei ole kieliäänikertaa, mutta yllättävän pieneltä sen puute tuntuu soittaessa. Joillain rekisteröinneillä kuulostaa aivan kuin mukana olisi sointiin hyvin sulautuva kieli. Toisen sormion 16-jalkainen on selkeä-ääninen ja yllättävänkin tukeva, varmaankin kivikirkon akustiikka edesauttaa tässä. Voisi kuvitella, että 1920-luvun mahdollisesti jalkiosoittoa taitamaton lukkarikin on saanut näillä uruilla aikaan aivan toimivaa virsisäestystä. Varmaankin niin, koska minäkin onnistuin.

Liekö disposition suunnittelussa ajateltu juuri tätä, koska jalkioon ei ole panostettu enempää. Toisaalta äänensävyjen vaihtelulle on näin pieniksi uruiksi lähes loputtomasti mahdollisuuksia eikä pajatsoa saanut mitenkään tyhjennetyksi sillä lyhyellä kokeiluajalla, mikä minulle suotiin. Tällaiset urut minä rakentaisin suureen osaan Suomen kirkoista, mikäli uruilta vaadittaisiin käyttökelpoisuutta ensisijaisesti jumalanpalvelussoittimena. Moni konsertoijakin saattaisi kyllä olla onnellinen näistä uruista. Hyvä silti, että Suomen siioniin mahtuu toisenlaisiakin soittimia. Sitä ei niin helposti pääse turtumaan liiaksi mihinkään yhteen tyyliin, kun on vaihtelumahdollisuuksia.

Nämä urut ovat rautaa. Niissä on varmasti kaikki, mitä pienessä kirkossa urkumusiikilta voidaan toivoa, suuremman rajoitteen asettanevat urkurin taidot.

Kirkko 1925 Johan Victor Strömberg

Karttulan edellinen kirkko (rak. 1887-88) paloi pitkäperjantaina 2.4.1920. Uuden kirkon rakentamisesta kehittyi ilmiriita, ja siinä rytäkässä Tervoon perustettiin oma seurakunta, ja iso osa jäljellejääneistä Karttulalaisista liittyi Karttulan vapaaseurakuntaan. Loput päättivät rakentaa uuden kirkon keskemmälle jäljellejäänyttä pitäjää, lähemmäs Kuopiota, Syvänniemelle, jossa sijaitsi vain vajaa kuukausi kirkon palon jälkeen kuolleen liikemies Herman Saastamoisen (1850–1920) teollisuuskeskittymä: rullatehdas (1891-1932) ja Sourun rautaruukki (1868-1908).(3,4,5)

Uuden kirkon suunnitteli maineikas, Kuopiossa vaikuttanut arkkitehti Johan Victor Strömberg (1863-1932), ja se valmistui monivaiheisten riitojen jälkeen 1925. Syvänniemen lupaava teollinen kehitys tyssäsi kuitenkin jo reilun viiden vuoden jälkeen 1932, kun rullatehdas lopetettiin kannattamattomana.(3,4,5)

800 (joissain lähteissä 500)-paikkainen pitkäkirkon muotoinen satulakattoinen rakennus on tehty tiilestä ja betonista, ja sen salia kapeampi kuoripääty on kolmitaitteinen. Länsipään kuoriin liittyy myös salista katsoen alttarin oikealla puolella sijaitseva sakaristo. Kirkon voimakkaasti suippenevakattoinen torni on itäpäädyssä ja sen alta kuljetaan sisään kirkkosaliin. Salia kattaa ilmeisesti pääasiassa tiilirakenteinen holvi, joka tukeutuu ulkoseinien vierillä sivulaivan tai sivukappelien sarjan kaltaista tilaa muodostaviin massiivisiin pilareihin. Kirkon alttaritauluna on taiteilija Arthur Heickelin maalaus "Kristus ristillä" vuodelta 1911, joka pelastui edellisen kirkon palosta. Saarnatuoli on keskiverrosta poiketen alttarin oikealla eikä vasemmalla sivulla. Kivikirkon akustiikka on hyvin sopiva akustiselle musiikille ja ihmisen lauluäänelle. Puheen kanssa on vaikeampaa.

Syvänniemen kirkossa pidetään entisen Karttulan seurakunnan kesäajan jumalanpalvelukset ja joulukirkko, kun taas muutoin talvikaudella kokoonnutaan vanhan kirkonkylän 1930 rakennetussa rukoushuoneessa, joka tätä nykyä palvelee talvikirkkona. Syvänniemen kirkko on myös suosittu vihkikirkko omaleimaisen tunnelmansa takia. Vuonna 2011 Karttula liittyi Kuopioon jolloin seurakunnatkin yhdistyivät (1885 Karttula oli irtautunut Kuopion maaseurakunnasta). Nykyisin Karttula kuuluu Kallaveden seurakunnan alueeseen.

Kirkon asu lienee hyvinkin alkuperäinen, ja viimeinen laajempi korjaus on tehty 1950. Jo seiniin maalatuin neliapilakuvioin koristetussa eteisessä on vastassa vieno hylätyn rakennuksen tunnelma, joka tässä tapauksessa vain parantaa kokemusta. Kirkon historiassa syrjään jääminen ja unohdus lienee monen alkuperäisen rakennustaiteellisen yksityiskohdan pelastus. Voitaisiin vain spekuloida, mitä vaikkapa juuri ainutlaatuisille uruille olisi tapahtunut, mikäli kirkko sijaitsisi keskemmällä asutusta ja olisi tehokkaammassa käytössä. Lämmittämättömässä kirkossa urut säilyvät paremmin kuin lämmitetyssä, jossa ilmankosteus laskee talvella vaarallisen alas. Nykytilanteessa suurin uhka Syvänniemen (pneumaattisille) uruille onkin käytön puute, joka voi pahimmillaan hävittää kalliista korjauksesta saadun hyödyn muutamassa vuodessa(6).

Toisaalta saliin astuva tuntee nenässään sellaisen kostean kalkin tuoksun, jota on totuttu haistelemaan ulkomaiden vanhoissa turistikirkoissa. Kirkko kärsii kosteudesta, ja vaikka sen ongelmat olisivat todennäköisesti melko yksinkertaiset ratkaista verrattuna vaikkapa 1960-luvun kirkkojen ongelmiin, ei köyhtyvällä seurakunnalla ole intressiä investoida rakennukseen. Ennemminkin se oltaisiin myymässä pois, kunhan vain joku haluaisi ostaa(7).

VIITTEET

1 Rautioaho 2007, 141

2 Kirkinen, Seppo 2012, Syvänniemen urut. Organum-lehti 1/2012.

3 Pulkka - Pohjois-Savon muisti: Herman Saastamoinen. http://www.pohjois-savonmuisti.fi/pohjoissavolaiset-vaikuttajat/-/asset_publisher/v8Mz/content/herman-saastamoinen (21.7.2017).

4 Oy H. Saastamoinen Ltd — Historia. https://www.porssitieto.fi/yhtiot/lisaa/saastamoinen.shtml (21.7.2017).

5 Syvänniemen historia. http://www.syvanniemi.org/historia.html (21.7.2017)

6 Tervolan lämmittämättömän vanhan kirkon pneumaattiset urut peruskorjattiin vuosituhannen vaihteessa ja jo saman vuosikymmenen puolivälissä ne ovat olleet jälleen käyttökelvottomat. Tämä voi johtua huonolaatuisista materiaaleista, mutta todennäköisempi syy rappiolle on juuri käytön puute.

7 Kuopion seurakuntayhtymän säästötavoite 4 miljoonaa. Savon Sanomat 18.6.2013. http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Kuopion-seurakuntayhtym%C3%A4n-s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6tavoite-4-miljoonaa/418538 (21.7.2017)

21.7.2017