1901 B.A. Thulé 1/I mek

M C-f3
Principal 8´
Suboktav
Superoktav
Polvipaisutin

Kärsämäen kunta hankki vastavalmistuneelle kirkonkylän kansakoululle nämä pienet B.A. Thulén verstaan rakentamat ns. "koulu-urut" 11.12.1901. Saman kuun 4. päivänä valmistuneet urut maksoivat 630 mk. Koululta soitin on jossain vaiheessa siirretty varastoon, sieltä Rauhanyhdistyksen seurasaliin, josta urku tuli kirkkoon 1984. Tuolloin Hans Heinrich lisäsi puhaltimen ja kunnosti sitä.(1,2)

Kangasalla rakennettiin vv. 1890-1910 nelisenkymmentä tällaista yksiäänikertaista pientä, lähinnä harmooniin verrattavissa olevaa koulusointinta. Urut on rakennettu pystypianolta näyttävään puolitoista metriä korkeaan kaappiin ja niitä myytiin pääasiassa kouluille, joten niitä on alettu nimittää koulu-uruiksi. Tätä urkutyyppiä on rakentanut vain B.A. Thulé. Muut rakentajat eivät syystä tai toisesta ole innostuneet tekemään samanlaisia.(3)

Urut sijaitsevat nykyään Kärsämäen kirkon kuorin salista katsottuna oikeassa reunassa. Rautioahon matrikkelissa mainittu urkujen Kärsämäelle saapumispäivä on maalattu siniharmaalla värillä päältä aukeavan kannen alle kaapin takaseinään. Polvipaisutin käyttää kaapin etuseinän yläosassa olevaa, yläsaranoitua, sisäänpäin aukeavaa luukkua. Tämän lisäksi kaapista saa auki kannen, kuten pianossa. Kaappi on maalattu valkoiseksi kullanvärisin tehostein, mutta alta näkyy tummaa väriä. Yleisimmin nämä urut ovatkin olleet ruskeaksi petsattuja tai mustiksi kiillotettuja(3). Kaappi on mahdollisesti maalattu valkoiseksi kirkkoon siirtämisen yhteydessä, koska uusi etuseinän alaosan vanerista tehty luukku on pintakäsittelyltään yhtenevä muun kaapin kanssa. Luukun takapuolella on Heinrichin leima sekä päiväys 10. Januari 1983. Myös kaapin takalevy on osittain vaneria. Kieltämättä valkoisena urut istuvat nykyiselle paikalleen aivan mainiosti.

Urkujen ainoa äänikerta on lähinnä yläsävelisesti soiva prinsipaali, jonka alin oktaavi on tehty tukituilla puupilleillä. Pillirivi jatkuu f4:een saakka, jolloin oktaavikoppelin kanssa soitettaessa yläoktaavi soi myös ylimmän oktaavin koskettimia painettaessa. Pillit eivät ole valtavan ahtaita: Tukittujen pillien isoin on Töpferiin nähden 8 puolisävelaskelta ahtaampi, ja puupillien sivusuhde on välillä 1,23-1,3. Siitä mensuuri laajenee niin, että yksiviivaisessa c:ssä ollaan tasolla -5 ja f4:ssa jo Töpferin tasalla(4).

Urkujen rakenne on riemastuttavan yksinkertainen ja kaikki osat ovat löytäneet siististi ja jäsentyneesti omat paikkansa. Työ näyttää huolellisesti ja varmaotteisesti tehdyltä. Alimpana kaapissa on matala yksilaskoksinen, paralleelisti aukeava makasiinipalje, jonka alla ovat polkimilla toimivat kiilan malliset syöttöpalkeet. Lisätyn puhaltimen ohella ilmaa voidaan edelleen syöttää myös polkemalla. Palkeen päällä painona on pari säännöllisen kiven näköistä murikkaa, jotka ovat mahdollisesti valurautaa tai lyijyä. Pillit seisovat palkeen yläpuolella kolmella tukilla: tukitut takaseinää vasten kromaattisesti, niiden edessä pieni oktaavi järjestyksessä c-fs-cs-g-d-gs-ds-a-e-b-f-h ja etummaisena loput pillit kromaattisessa järjestyksessä. Venttiileiltä pilleille ilma kulkee putkia pitkin, jotka näyttävät ohuimpia lyijyputkia lukuunottamatta olevan pahvia.

Palkeesta ilma johdetaan nahkapussilla palkeen kanteen liitettyä puukanavaa pitkin ilmalaatikolle, joka on heti kosketinrivin alla. Yksivartisten koskettimien liike johdetaan venttiileille metallisilla työntöpuikoilla. Yritimme vuoden 2015 syksyllä järjestetyn urkusafarin maratonkonsertin edellä avata ilmalaatikkoa selvittääksemme sen rakennetta ja oktaavikoppelien toimintaa, mutta se osoittautui niin työlääksi, että oli pakko luovuttaa. Myöhemmin olen kuitenkin päässyt näkemään samanlaisen soittimen avattuna Kangasalan museossa.

Urut soivat laulavasti ja todella yläsävelisesti, mutta silti hyvin kauniisti. Keskikokoisen puukirkon jälkikaiussa yläsävelisyys ei vaikuta ollenkaan rasittavalta, ja äänenvoimaakin riittää yllättävän paljon. Mielenkiintoista olisi kuulla tätä soitinta vastapainoksi myös kuivassa huoneakustiikassa. Tällaista soitinta soittaessa tulee miettineeksi, mihin tarvitaan loputtomia äänikertavaihtoehtoja ja kaikkea muuta sälää. No, tietysti niille on paikkansa, mutta yksinkertainen on myös yllättävän kaunista. Sillä kokeilulla, minkä ehdin urkua soittaa, en ehtinyt vielä kyllästyä.

VIITTEET

1 Rautioaho 2007, 187

2 Sibelius-Akatemia. Suomen historiallisten urkujen tietokanta SHU. http://www2.siba.fi/cgi-bin/shubin/haku7.cgi?urku=190103105&vuosiluku1=&vuosiluku2=&paikka=&mkunta=&rakentaja=Thul%E9,%20Bror%20Axel&akmaara=&koneisto=&ryhma= (4.9.2017)

3 Pelto 2014, 69

4 Mittaus Juhana Kalliokosken kanssa 5.9.2015. Metallipilleistä mitattiin ulkopuolinen ympärysmitta, jolloin mukana on myös pillin seinänpaksuus. Tulos on sitä epätarkempi mitä pienempiä pillejä mitataan.

4.9.2017