1768 (1766) Anders Telin 8/I mek

Kokkolalainen laivanrakennusmestari Anders Telin rakensi ja myi nämä urut Uusikaarlepyyn seurakunnalle. Telinin asentamina urut vihittiin käyttöön 26.5.1768. Kirkonarkistossa on säilynyt tieto, että soittimen tarkistivat Johan Ramstedt ja Anders Flintenberg(1). Sormiossa on alkujaan ollut lyhyt oktaavi, joka on myöhemmin viritetty kromaattiseksi. Jalkiokoskettimisto on nähtävästi myöhempi, ja alkuperäiseen äänialaan on lisätty Cis ja Es. Ilmalaatikko ja jotkin puupillit saattaisivat olla vanhempiakin kuin muu soitin.(2) Ne on tehty rakennusajankohtaan nähden vanhanaikaisesti. Trumpetin tilalle on vaihdettu jossain vaiheessa kahdeksanjalkainen Corno di Basetti (merkinnät pilleissä - Rautioaholla Fugara). Soitin oli käytössä parvella vuoteen 1909 saakka, jolloin Albanus Jurva asensi kirkkoon uudet E.F. Walckerin urut. Telinin Urut säilyivät kirkon pohjoisen ristisakaran lattialle siirrettyinä.

Urut ovat Suomalaista urkuhistoriaa parhaimmillaan. Rakentajana on Pedersören pitäjän kappalaisen poika, joka oli opiskellut Turussa ja Uppsalassa. Nämä ovat Telinin ensimmäiset urut, jotka hän rakensi tilaamatta, mutta jotka Uudenkaarlepyyn seurakunta osti pari vuotta myöhemmin. Suomen urkuhistoriassa on 1700-luvulla aivan oma urkutyyppinsä, jossa on yksi sormio ja liitejalkio. Tällaisia urkuja rakennettiin ainakin kuusi kappaletta.(3) Telinin soitin eroaa tästä tyypistä itsenäisellä jalkiolla, jossa on 16-jalkaisen pasuunan rinnalla kahdeksanjalkainen huilu. Myös nelijalkainen trumpetti - kahdeksanjalkainen Vox humana -yhdistelmä puuttuu sormiolta, samoin kuoroäänikerrat.

Erityisenä yksityiskohtana näistä uruista jäi mieleen sormiokoskettimisto. Se on tehty kertakaikkisen hienosti, ja käyttö on antanut sille hienostuneen patinan. Suomessa on säilynyt varsin harvoja oikeasti alkuperäisiä käytössä olevia urkujen sormioita. Uusissa tuntuu lähes aina olevan oman aikansa leima, mikä ei välttämättä ole huono sekään, mutta minun mielestäni alkuperäinen koskettimisto antaa soittoon vielä oman pienen ja hienon nyanssin, jota ei ehkä ole mahdollista kuulla, mutta kylläkin nähdä ja tuntea. Urut ovat pitkään olleet jonkinlaisessa soittokunnossakin, vaikka nykyisellään osia on kaapissa hujan hajan (Rautioahon matrikkelin mukaan edelleen soittokuntoiset). En päässyt kokeilemaan, olisiko ääntä joistain pilleistä lähtenyt, koska olin liikkeellä yksin, ja näissä uruissa ei ole sähköpuhallinta.

Kirkon ovia sulkemaan tulleelta suntiolta kuulin, että urkujen restaurointia oltaisiin suunnittelemassa, kunhan vain rahoitus saataisiin järjestymään. Minulla ei ole käsitystä kuinka pitkällä tämä hanke lienee. Ensialkuun ajatus restauroinnista tuntui hyvältä: näin saataisiin takaisin autenttinen 1700-luvun sointi. Mutta on asiassa omat ongelmansakin. Urut on tehty alkujaan lämmittämättömään kirkkoon, jossa suhteelliset ilmankosteudet pysyvät vuoden mittaan tasaisempina kuin lämmitetyssä. Näiden urkujen sormion ilmalaatikko on tehty yhdestä mäntylankusta sahaamalla ja talttaamalla. Sen rakenteen takia restauroimisessa tai oikeastaan restauroinnin jälkeisen kosteusteknisen toiminnan varmistamisessa on omat ongelmansa. Lisäksi restauroinnissa on tuskin koskaan mahdollista palauttaa urkuja alkuperäiseen tilaansa. Jos tämä tila olisikin selvillä, jouduttaisiin sen takia ehkä hävittämään ja muokkkaamaan paljon autenttista, urkuihin kuuluvaa materiaalia.

Säilyneitä 1700-luvun urkuja Suomessa on enää puolenkymmentä. Ne ovat lajissaan korvaamattomia harvinaisuuksia. Siksi, mikäli 1700-luvun sointi halutaan palauttaa, olisi kuitenkin suositeltavampaa tehdä kopiosoitin alkuperäisen mallin mukaan kuin kajota vanhaan.

Lisää tietoa uruista Sibelius-Akatemian Suomen historiallisten urkujen sivulla: http://www2.siba.fi/cgi-bin/shubin/haku7.cgi?urku=176801200&vuosil

VIITTEET

1 Rautioaho, Asko: Suomen Urut 2006 Orglarna i Finland. Urkumatrikkeli. Suomen Kanttori-urkuriliitto 2007.

2 Sibelius-Akatemia: Suomen Historiallisten urkujen verkkotietokanta http://www2.siba.fi/cgi-bin/shubin/haku7.cgi?urku=176801200&vuosil (2.9.2013).
Martikainen, Juhani: Orglar i Finland från tiden 1600-1800. Diss. Sibelius-Akademin. Helsingfors 1997.

3 Pelto, Pentti: Puoli vuosituhatta suomalaisia urkuja. Organum-seura 2014.

2.9.2013
päivitetty 25.4.2014