2003 Paschen Kiel Orgelbau Opus 155 24/II mek

Urut on rakennettu uudelleen Petter Lybeckin hengessä: alkuperäinen julkisivu pilleineen vuodelta 1881, Lybeckin dispositio laajennettuna sekä neljässä äänikerrassa (O4, Efl4, O2, II Pr 8) Lybeckin tekemiä pillejä Haapaveden kirkon Lybeck-uruista 1896, jotka oli purettu ja varastoitu 1952. Erillinen soittopöytä alkuperäisen mallin mukaan, jossa Forte/Piano-polkimet sekä Sonnette. Koppelit pelkästään polkimina. Soinnillinen suunnittelu ja äänitys: Helmuth Gripentrog ja Kalevi Mäkinen. Hinta 350.000 euroa. Vihitty 1. adventtisunnuntaina 30.11.2003.

Kruununkylän lukkari Petter Lybeck teki kirkkoon 15-äänikertaiset urut vuonna 1881. Dispositio: I: Borduna 16´, Principal 8´, Dubbelflöjt 8´, Viola di Gamba 8´, Salicional 8´, Oktava 4´, Cornett 3 chor, Mixtur 3 chor, II/I, I 4´. II: Principal 8´, Gedackt 8´, Spetsflöjt 4´, Oktava 2´. P: Subbass 16´, Principal 8´, Contrafagott 16´, I/P, II/P. Urut purettiin, kun E.F. Walcker teki 1941 uudet pneumaattiset urut vanhan urun julkisivun taakse. Lybeckin soittopöytä on säilynyt museoituna.

Teknisesti urut näyttävät luotettavilta ja hyvin rakennetuilta. Rakenne on selkeä ja havainnollinen. Fasadin takana on pääpillistö, jonka takana huoltokäytävä ja kakkossormion paisutuskaappi. Kaapissa olevan kieliäänikerran viritystä varten on tehty liukuovet. Rakenne on hyvin samantyylinen kuin vuotta aiemmin valmistuneissa Kokkolan kirkon uruissakin. Kokkolan rakentamo on Åkerman & Lund, mutta sielläkin äänittäjinä ovat olleet Gripentrog ja Mäkinen. Materiaaleina on käytetty pääasiassa pelkkää kokopuuta. Vaneria löysin vain ilmalaatikon kanavakerroksen pohjasta. Alkuperäistä soittopöytää en ole nähnyt, mutta tämä nykyinen kopio näytti hyvin samanlaiselta kuin Vetelin museossa säilytettävä Lybeckin soittopöytä vuodelta 1880. Saksalaiset ovat kuitenkin käyttäneet jalopuuta, kun Lybeckin materiaali on luultavasti maalattu koivu. Rekisteritapit on sijoitettu sormioiden molemmin puolin terasseittain. Sormiot ja rekisteritapit peittävän kannen alla oleva osa näyttäisi punertavaksi petsatulta ja lakatulta koivulta.

Urkujen kosketus on yllättävän kevyt ottaen huomioon, että laakerointipisteitä erillisessä soittopöydässä olevien koskettimien ja ilmalaatikoiden välillä on useita. Näkemäni mukaan rautaisten vellojen laakerit ovat messinkiä. Varsinkin kakkossormion kosketus on jopa barokkinen, sikäli kuin nyt jotain urkujen teknisistä tyyleistä osaan sanoa. Venttiilin aukeamisen tuntee sormeen kevyenä nykäyksenä. Soittaessa täytyy olla huolellinen, jotta välttyy virhesäveliltä, mutta keveyttä ei kuitenkaan ole haitaksi asti. Jotkut uudehkot Porthanit ovat tuntuneet vähän samalta. Arvelisin, että alkuperäisissä Lybeckeissä on voinut olla raskaampikin soittotuntuma.

Äänikerroista vain julkisivun principalit ovat alkuperäisiä teerijärvisiä. Sointi on eri-ikäisestä pillimateriaalista huolimatta kokonaisen kuuloinen. Urkujen kokonaissointia voisi luonnehtia juhlavan ehyeksi. Se on hämmentävän selkeä, mutta ei vähääkään päällekäyvä. Joissakin romanttisissa uruissa kahdeksanjalkaisia yhdistellessä ei tahdo saada aikaiseksi mitään merkittäviä muutoksia sointiväriin. Näissä uruissa yksittäiset äänikerrat ovat selvästi eriluonteisia, ja kiinnostavia yhdistelmiä saa aikaiseksi lähes millä tahansa niistä. Principalkuorossa ylemmät oktavat ovat hyvinkin hiljaisia lisäten kokonaissointiin vain pieniä nyansseja. Kuoroäänikerroissa on sävyisyydestä päätellen melko matalia kuoroja. Kieliäänikerrat sulautuvat hyvin kokonaissointiin, vaikka trumpetilla lie mahdollista soittaa soolojakin. Yksistäänkin soitettuna se on mielenkiintoisen kuuloinen. Toisen sormion oboe on luonteeltaan pyöreämpi, ja kun se on paisutuskaapissa, saa sillä lisättyä hiljaisempaankin kokonaissointiin kieliäänikerralle tyypillistä särmää. Huuliäänikerroistakin käyttökelpoisia sooloäänikertoja löytyi lyhyen kokeilutuokion aikana useita. Teerijärven puisessa kirkossa on myös melko lyhyt jälkikaiku. Kokkolan melko samantyylisistä uruista jäi mieleen jonkinlainen epämääräisyys, liekö kivikirkon pitkän jälkikaiun syytä, mutta nämä urut tekivät välittömän vaikutuksen. Enempää en kirkkouruilta osaa toivoa.

Petter Lybeck oli ennen Teerijärven soitinta tehnyt puolenkymmentä urkua. Urkujenrakennusta hän opiskeli P.L. Åkermanin urkurakentamossa Tukholmassa vuosina 1878-79. Tätä osittain Lybeckin säilyneeseen sointimateriaaliin perustuvaa vapaata rekonstruktiota rakentamassa ovat olleet suomalais-ruotsalaisen ko. tyylikauden urkujenrakennuksen hyvin tuntevat Helmuth Gripentrog ja Kalevi Mäkinen, joilla on kokemusta useiden saman aikakauden vanhojen urkujen restauroinneista. Oletettavasti Lybeckin urut olivat soinnillisesti ja teknisesti rekonstruktiotaan vaatimattomammat. Nämä "ainoat soittokunnossa säilyneet" Lybeck-urut antavat näin ollen rakentajan taidosta hyvän, jopa liiankin ruusuisen kuvan.

Urut Paschen Kiel Orgelbau:n sivulla (myös ääninäyte): http://www.paschen-kiel.de/instrumente/

3.7.2011