2005 Urkurakentamo Porthan Opus 38 21/II mek

Urut on rakennettu Gottfried Silbermannin rakennusperinnettä ja tyyliä noudattaen. Dispositio: Martti Porthan (+G.Silbermann), julkisivun on suunnitellut Kari Hella ja Martti Porthan, äänitys: Martti Porthan. Urut on viritetty Kirnberger II -viritysjärjestelmällä ja niissä on ns. kuoroviritys, jossa a´:n korkeus on 467 Hz.

Nämä ilmeisesti vuoden 2006 puolella valmistuneet tyyliurut ovat Oulun seudulla ainoita ei-tasavireisiä urkuja ja oikeastaan ainoat tyyliurkuajattelun mukaiset barokkiurut. Tietääkseni ainoastaan tuomiokirkon kuoriuruissa on myös ns. hyvä viritys ja viitteitä alkavasta tyyliurkujen aallosta, mutta mitään selkeää tyyliä ne eivät kuitenkaan edustane. En ehtinyt kurkistaa kaapin sisään, mutta julkisivupillien väleistä näkyi paljon tekniikkaa. Mm. joitakin isoja puisia Gedackteja on sijoitettu heti pillikentän taakse. Sormioiden ilmalaatikot ovat käsittääkseni kohtuullisen korkealla: ykkössormion pillikentän alalaidassa ja kakkossormion vasta julkisivupillien toisen kerroksen korkeudella, jossa on ko. somion kaksijalkainen Principal. Jalkion ilmalaatikko ja pillit ovat kai lattialla. Uruissa on yksinkertainen soittokoneisto. Koskettimet riippuvat abstraktien ja vellaston välityksellä soittoventtiileissä, minkä takia kosketuskynnys on erittäin kevyt. Soittaja tuntee aukeavan venttiilin nykäyksenomaisena kevenemisenä sormiinsa lähes kiusallisen hyvin.

Urkujen kaappi on muodoltaan melko uskottava. Julkisivu jää kuitenkin hieman pliisuksi, erityisesti kömpelön koristelunsa osalta. Varmaankin siihen on olemassa selitys. Ei ammattikorkeakoululla tietenkään ole ollut halukkuutta tai edes varaa mihinkään ylimääräiseen, kuten koristeleikkauksiin. Tai sitten paineet pelkistämiseen ovat tulleet mahdollisesti salin suunnittelijalta, jonka mielestä puuritilät ovat tuntuneet soveliaammilta moderniin saliin kuin Silbermannin ajan kullatut krumeluurit. Väritys myös voisi olla vähemmän kiltti, joskin tällaisena urut sopivat saliin hyvin, suorastaan uppoavat muuhun sisustukseen. Nykyisellään väritys edustaa paremminkin rokokoota tai kustavilaisuutta kuin barokkia. Silbermannin säilyneet urut on kylläkin monesti maalattu varsin rauhallisin värein, mutta lienevätkö sävyt sitten aitoja vai myöhäisempiä kerrostumia. Makuja on tietysti monenlaisia, mutta minusta tällaisesta soittimesta voisi tehdä enemmän esiin nousevan esineen, kun tässä vieläpä on niin hyvä tilanne, että museovirasto tai muu taho ei ole sanelemassa muotokieltä, kuten on laita useimmissa maamme kirkkotiloissa. Suomen Turun konservatoriossa on minusta onnistunut esimerkki (uudesta) barokkiurusta, jossa on myös barokkityylinen kaappi. Se tosin taitaa edustaa hieman vanhempaa tyylikautta. Silbermannin urkukaapit (esim. http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/8/82/Orgel_Georgenkirche.jpg) ovat muodoiltaan loivia ja vähemmän kolmiulotteisia kuin varhaisemmat barokkiurut: ne ovat ikään kuin sivistyneempää myöhäisbarokkia. Ilman koristeita ja värejä Oulun fasadi on kuitenkin melko ankea.

Osallistuin Oulun seudun vanhan musiikin yhdistyksen järjestämän festivaalin konserttiin, joka on yksi verraten harvoja mahdollisuuksia päästä kuulemaan tätä kaunisäänistä soitinta. Salissa on järjestetty myös urkuvartteja ja konsertteja, mutta sen sijainti ei ole kaupungissa mitenkään keskeinen. Akustiikka OAMK:n urkusalissa on tuon kokoiseksi saliksi miellyttävä, joskin ehkä turhan kuivakka urkujen soinnille.