Tässä on taas muutama kuukausi vierähtänyt prinsipaalisointia etsimässä. Kuten olen kirjoittanut, Richbornin mallin mukaisissa puisissa principal-pilleissä ilma kuljetetaan keernan kohdalla pakin puolelle tehdyssä syvenyksessä, ja puupillin perusmuodolle tavallinen keernaviiste puuttuu kokonaan.

Ääniraosta pakin alla muodostuu tavallista pidempi, ja kuten olen asian tulkinnut, herkkä kaikenlaisille ilmanauhaan turbulenssia aiheuttaville epäjatkuvuuksille. Näillä epäjatkuvuuksilla on tunnetusti vaikutusta pillin sointiin, erityisesti sen alukkeisiin.

Ajatukseni on ollut tehdä keernan ja pakin ilmanauhan kanssa kosketuksissa olevista osista mahdollisimman sileät, jolloin ilma kulkee mahdollisimman rauhallisesti. Sen vuoksi lakkasin kaikki keernat ja pakit sisäpuolelta sekä vielä kiillotin lakkapinnat parhaani mukaan. Tästä tuntuu olevan apua pillistä toiseen tasaisesti jatkuvan soinnin löytämisessä.

Edellä pieni ääninäyte yksiviivaisen oktaavin pilleillä, jotka tässä vaiheessa soivat siisteimmin (bassossa gedackt 8'). Läheltä ja pienessä huoneessa tallennettuun pätkään on lisätty hitunen tietokoneavusteista tilantuntua.

Soinnin vakiintuminen kestää osalla pilleistä vieläkin melko kauan. Tämä koskee etenkin isoimpia pillejä, jotka hyötyisivät ehkä pienestä ilmanpaineen korotuksesta. Osa alukkeista on melko soraisia, mikä saa viulumaisen yleissoinnin kuulostamaan jopa jollain tavalla vaskipuhaltimilta. Ei välttämättä pelkästään huono asia, mutta pitkät alukkeet toimivat huonosti nopeita koristeita sisältävällä vanhalla musiikilla, johon tämä äänikerta on alkujaan tarkoitettu. Prinsipaalisoinnin etsintä ei siis vielä ole päättynyt.