Opus ykkösen ulkonäkö

Lähes vuosi sitten tein urkuihin uuden nelijalkaisen gedackt-äänikerran vanhan 1500-luvun eteläsaksalaisen mallin mukaan. Kulunut vuosi on mennyt sen paikalleen saattamista valmisteleviin töihin.

Loppukesällä ryhdyin piirtämään äänikerran sijoittelua urkuihin, joka osoittautui yllättävän haasteelliseksi, vaikka pillien mensuuri onkin ahdas ja pillit näinollen vievät vain vähän tilaa. Oikeastihan Bormannin ilmalaatikolla ei ole tilaa kuin yhdelle nelijalkaiselle äänikerralle, mutta näihin urkuihin niitä on tulossa kaksi. Sijoittelusuunnitelman luonnokset tuottivat sen johtopäätöksen, että urkukaappia täytyy tehdä eteenpäin, jotta ilmalaatikolta pois siirrettäville isoille pilleille löydetään kullekin omat paikkansa ja ne saadaan kiinnitettyä kaapin rakenteisiin.

Siispä viemään julkisivun suunnittelua taas askelen pidemmälle. Jo joitain vuosia olen suunnitellut tekeväni urkufasadin Innsbruckin hovikirkossa olevien Ebert-urkujen mallilla. Minulla isot pillit ovat kaapin laidoilla, ja kaapin keskiosa jää lyhyiden pillien takia luonnostaan matalammaksi. Ilmalaatikon kohta on suorakulmainen eikä matalalla ollessaan salli alleen kaareilevaa levennysosaa, kuten vaikka Nauvon positiivissa. Sellainen olisi myös toiminnallisesti tarpeeton, koska minun uruissani ei ole tällä kohtaa sijaitsevaa vellastoa.

Aikoinaan etsin kovasti näihin kriteereihin sopivaa urkukaappia esikuvaksi ja löysin sellaisia Sveitsin ja Itävallan vanhoista uruista. Eräs tällainen olisi Sveitsin vanhin soittokunnossa oleva pieni Visperterminen soitin 1600-luvun alusta. Samojen seutujen samalla periaatteella tehtyjä urkuja löytyy Googlella useita kymmeniä. Vielä sofistikoituneemmalta ja paremmalta näyttää minusta em. Innsbruckin soitin, joka on 1500-luvun puolivälistä. Näissä malleissa on myös sellaista rauhallisen kulmikasta renessanssin muotokieltä, joka on miellyttänyt minun silmääni jo pitkään. Voinette kuvitella, että olin enemmän kuin ilahtunut löytäessäni pitkiksi venyneiden googlailuiltojen huipentumina tällaisia soittimia.

Tietysti voidaan kritisoida sitä, että vielä 2000-luvulla teemme urkuja satojen vuosien takaisilla malleilla sen sijaan, että kehittäisimme jotain uutta ja omalle ajallemme tyypillistä. Mutta onhan viulujenkin muotokieli melkoisen kanonisoitunut eikä se luultavasti oleellisesti paranisi esteettisesti saati akustisesti, vaikka jollekin huippumuotoilijalle annettaisiin tehtäväksi uudelleenmuotoilla viulu.

Urkujen kaappi on, kuten viulunkin kuori, esteettisten ominaisuuksiensa lisäksi kytköksissä urkujen sointimaailmaan. Tällaisia pieniä, periaatteessa siirrettäviä kotiurkuja voi ehkä myös helpommin ajatella huonekaluna tai pianon tapaisena soittimena eikä niinkään osana jonkin suuren salin kiinteää sisustusta, kuten ovat kirkko- ja konserttiurut. Sellaisessa tapauksessa voi tietysti olla tärkeää, että urut on sovitettu osaksi arkkitehtuuria.

Toisaalta täytyy tuntea historia, jotta kykenee luomaan uskottavasti jotain uutta. Tai kuten Pentti Pelto asian ilmaisee kirjansa Puoli vuosituhatta suomalaisia urkuja etulehdellä: "Kun tietää, mikä vanhassa on vanhaa, ymmärtää sen, mikä uudessa on uutta". Koen uuttaluovan mestarin sijasta olevani vielä kovastikin opettelijan paikalla.

Kovin tarkkaan en ole nähnyt olevan tarvetta kopioida urkuja, mutta fasadin yleiset suhteet on otettu Ebert-urkujen selkäpillistöstä. Siihen on sitten sovitettu mm. Nauvon positiivin ja joidenkin muiden 1600-luvun urkujen hengessä ideoituja koristeita. Minusta lopputuloksesta näyttäisi tulevan aika harmoninen ja uskottava tyylikopio, vaikka sen itse sanonkin.

Yläkuvassa ovat mittakaavassa piirretty luonnos fasadista sekä listoituksen profiileita. Julkisivun kullattuja koristeleikkauksia en ole vielä suunnitellut, mutta jotkin sellaiset urkuihin on tulossa. Cymbel-tähti fasadin keskellä oli hetken päähänpisto, jonka sijainnista ja koosta en ole vielä täysin varma. Alakuvassa on ilmalaatikko ja tähänastiset äänikerrat sekä Kleingedacktin sijoitteluidea piirrettynä ylhäältä. Mikäli mahdollista, ajatuksena olisi jyrsiä pillien tarvitsemat kuljetukset pillitukkiin. Sellainen näyttää paremmalta kuin lukuisat irralliset letkut ja putket, mutta vaatii enemmän ennakkosuunnittelua.


0 Comments: