Kolme kuukautta mittalistan valmistumisesta, ja nyt jo pääsin pillintekoon. Tässä on kaikki 51 nürnbergiläiseen 1500-luvun lopun tyyliin tehdyn 4' Kleingedacktin pillinaihiota.

Tässä vielä toinen täydentävä päivitys koskien Sibelius-Akatemian Kuopion yksikön urkuja. Kuvassa oppilaitoksen 1992 hankittujen Verschueren-urkujen kakkossormion Dulciaan 8vt, jonka kaikutorvet ovat jo vähän regaalia pidempiä. Oikeanpuoleisessa kuvassa pienin, kolmiviivaista g:tä soiva pilli avattuna.

Kieliäänikerroista intoutuneena, ja kun muutenkin asiaa sinne suunnalle oli, kävin tutustumassa Sibelius-Akatemian Kuopion osaston harjoitusurkuihin. Mainittu kohde on Suomessa yksi parhaita, mikäli haluaa perehtyä erilaisiin lyhytkaikutorvisiin kieliäänikertoihin yhdellä kertaa.

Kokkolan Marian siunauskappeliin ollaan pystyttämässä Kaarlelan kirkon vanhoja Gustav Normann-urkuja vuodelta 1879. Niiden tieltä purettiin entiset Heinrich-urut vuodelta 1974.

Matkani kieliäänikertojen huikaisevaan maailmaan saattoi alkaa, kun minulle monen mutkan jälkeen tarjoutui tilaisuus hankkia näiden purettavien Heinrich-urkujen kieliäänikerta, joka on 1970-luvun saksalaista tuotantoa.

Kesäaika meni taas kovin äkkiä kuin sillä entisellä harakalla runossa. Tällä kertaa sain kuitenkin analysoitua lisää Hauslaib-mensuuria, josta oli puhetta viimeksi toukokuussa. Silloin totesin, että sen lisäksi että mittaustulokset samastakin äänikerrasta poikkeavat paikoin useita millejä, oli pillien identifioinnin kanssa ongelmia, koska Pollensin ja Ayatsin listojen merkinnät ovat erilaisia.

Nelijalkaisen äänikerran pillitukin valmistuttua kävin muokkaamaan joskus hyvin alkuvaiheessa tehtyä gedacktin diskanttipuolen pillitukkia, joka on tehty vanerista. Samalle leveälle tukille oli porattu reiät myös taimmaisen äänikerran pillejä varten. Nyt sahasin äänikerrat erilleen, kun olen saanut sen näkemyksen, että sellainen helpottaa huoltamista.

Joskus vuosi sitten tein pillitukkia opus ykkösen nelijalkaiselle äänikerralle ja siitä on kerrottu tuolla jossain aikaisemmin. Työ jäi sillä erää kesken, kun tuli muita kiireitä. Liimattu tukki odotteli lopullista hiomista aina näihin päiviin asti.

Tässä Barcelonan laajuusmensuuri Pollensin mukaan. Se on piirretty edellisen postin kuvaajien kaveriksi mustalla. Mittataulukossa mainitaan, että vain alkuperäiset pillit on kirjattu. Pillit näyttäisivät ensimmäisten arvojen perusteella olevan myös alkuperäisessä positiossaan.

Sain hankittua edellisessä postissa mainitun New Yorkin Met-museon säilyneiltä äänikerroiltaan tiettävästi muuttamattoman Hauslaib-klaviurun pillimensuurit. Ne löytyvät kirjasta Das österreichische Cembalo: 600 Jahre Cembalobau in Österreich: im Gedenken an Hermann Poll aus Wien (1370-1401), jossa on Stewart Pollensin kirjoittama artikkeli tästä soittimesta. Kirja on valtavan laaja ja maksaa julkaisijan verkkokaupassa monta sataa. Sain kaikeksi onneksi tilattua sen kirjaston kaukolainana.

4' Hauslaib -gedacktin rekonstruoimisprojekti etenee. Tässä jo aiemmissa postauksissa kuvatun äänikerran laajuusmensuuri verrattuna Töpferin normimensuuriin ja nykyisten pillien mittalistan perusteella laatimani rekonstruktio alkuperäisestä tilanteesta. Äänikerta on hyvin ahdas, ahtaimmillaan lähes -20 HT alle Töpferin.

Urkujenrakennukselle ei ole oikein löytynyt aikaa. Olen toipunut ammattiin valmistumisesta. Kokkolanseudulla kuitenkin tapahtuu, kun maakuntaan tai Kokkolanseudulle, kuinka vain, perustettiin uruista kiinnostuneiden ihmisten yhdistys. Också på svenska. Perustamiskokouksessa oli mukavasti osanottajia, ja tulin lupautuneeksi yhdistyksen hallitukseen maallikkoedustajana. Saa nähdä mitä siitä seuraa.