Päiväkirja

jossa selostetaan noin viisiäänikertaisen puupillisen urkupositiivin rakentamisesta sivupoluille karkaillutta urkuharrastusta.

Kokkolan Normann-projektista

29.09.2016

Kokkolan Marian hautausmaan siunauskappeliin ollaan pystyttämässä uusia urkuja. Oikeastaan urut eivät ole uudet, vaan Kaarlelan kirkosta 1958 poistetut, jotka nyt liki 60 vuoden varastoinnin jälkeen restauroidaan ja otetaan jälleen käyttöön.

Urut on rakentanut virolainen Gustav Normann vuonna 1879. Ne purettiin kirkon nykyisten Frobenius-urkujen tieltä, mutta yleisestä käytännöstä poiketen niitä ei hävitetty, vaan varastoitiin seurakunnan tiloihin.

Vuonna 2013 seurakuntayhtymän kanttorit virittivät Suomen mittakaavassa melko ainutlaatuisen hankkeen, jossa varastosta kaivetut urut inventoitiin ja niiden restauroimista sekä pystyttämistä johonkin seurakunnan tiloista alettiin selvittää. Vuoden 2014 lopulla kirkkoneuvosto päätti, että urut sijoitetaan Marian kappeliin, joka oli menossa remonttiin. Kappelin 1970-luvun Heinrich-urkujen katsottiin olevan siunauskappeliin kovin pienet ja äänikerroiltaan varsin epäsopivat.

Kappeliin pystytettävät urut restauroi ja pystyttää OÜ Olev Kentsi orelitöökoda -urkurakentamo ja urkujen äänityksestä vastaa Urkurakentamo Martti Porthan Oy. Restauroidut urut pystytetään syksyllä 2016, ja äänittämään päästään alkuvuodesta 2017. Toukokuussa tullaan viettämään urkujen käyttöönottojuhlaa, jossa uruilla kantaesitetään ainakin yksi Kokkolanseudun Urkuseuran tilaama uusi sävellys.

Käytössä olevia Normann-urkuja löytyy Suomesta vielä kahdet: Kontiolahdelta ja Snappertunasta. Kokkolan urut ovat näistä kolmesta soittimesta suurimmat. Uudelleenpystytys on mahdollista, koska uruista on säilytetty lähes kaikki, ja osien varastointiolosuhteet ovat olleet hyvät. Puupillit ja muut osat on säilytetty kylmässä tilassa, ja metallipillit seurakuntakodin kellarin lämpimässä varastossa.

Eräänä arkisena perjantaipäivänä pääsin tutustumaan urkutyömaahan, ja oheiset kuvat on otettu tuon käynnin aikana. Tuolloin paikalla oli kolme miestä, jotka työskentelevät aina viikon kerrallaan Suomessa. Ehdin keskustella hetken myös urkurakentamon omistaja Olev Kentsin kanssa, joka osoittautui oikein mukavaksi mieheksi. Esittäytyessäni ja kertoessani tekeväni urkuja omaksi ilokseni totesi hän, että "niinhän mekin teemme".

Puhuimme restauroinnista ja uusista osista, joita urkuihin on täytynyt tehdä. Uutta uruissa ovat mm. kaapin alaosa sekä ilmansyöttö uusine paralleelipalkeineen (sic!).

Joissain lähteissä on väitetty, että näissä uruissa olisi ollut kiilapalkeet, mutta Olev Kents kertoi, että Viron puolella vastaavissa uruissa on kaikissa yksilaskoksiset paralleelipalkeet, joten tähän tehtiin samanlaiset. Alkuperäiset on hävitetty urkuja purettaessa.

Myös puupillien teosta puhuimme ja siihen kuluvasta ajasta. Alimmassa kuvassa olevan kakkossormion Traversfloeten pillien äärellä Kents kertoi miten isotöistä ja haastavaa tällaisten puupillien soinnin etsiminen on. Käytännössä urkurakentajalla ei ole aikaa tehdä omia kokeiluja. Työ etenee enimmäkseen niin, että etsitään jostain jo olemassaoleva äänikerta, joka soi halutulla tavalla, ja tehdään jonkinasteinen kopio äänikerrasta otetuilla mitoilla sekä tekotavoilla.

Puupillin äänittäminen on myös paljon suuritöisempää kuin metallipillin, ja epäonnistuttaessa täytyy aloittaa alusta, koska puuta ei voi taivuttaa takaisin alkuperäiseen asentoon, kuten metallia.

Jotain varhaisempaa materiaalia Kaarlelan vanhoista uruista löydät täältä:
http://kokkolakarleby.blogspot.fi/2013/08/urkupillien-lumoissa-kokkolassa.html

 

kommentteja: 0

ei vielä kommentoitu

kirjoita kommentti:

* pakolliset kohdat
nimi:*
sähköposti: (ei julkaista)*
kommenttisi: *
 
Kirjoita kuvassa näkyvät numerot:*
Captcha
Powered by CMSimpleRealBlog