Kokkolan Marian siunauskappeliin ollaan pystyttämässä Kaarlelan kirkon vanhoja Gustav Normann-urkuja vuodelta 1879. Niiden tieltä purettiin entiset Heinrich-urut vuodelta 1974. Tämän Heinrichin opus 73:n pillistö oli suurelta osin muokattu Kokkolan kaupunginkirkosta 1952 puretuista Walcker-uruista, jotka ovat seurakunnan varastossa. Seurakunta halusi nämä lainatut pillit takaisin, joten urkuja ei sellaisenaan voitu myydä purettaviksi.

Matkani kieliäänikertojen huikaisevaan maailmaan saattoi alkaa, kun minulle monen mutkan jälkeen tarjoutui tilaisuus hankkia näiden purettavien Heinrich-urkujen kieliäänikerta (kyllä, regaali siunauskappelin uruissa!), joka on 1970-luvun saksalaista tuotantoa. Se on lyhytkaikutorvinen – ylöspäin jyrkästi laajenevan suppilomaisen kaikutorven pituus isossa C-pillissä on nähdäkseni 1/16 täyspitkästä – ja Heinrich on nimennyt sen Trompetenregaliksi. Ääni on karakteristinen, se muistuttaa sorsapilliä. Mitähän näillä tekisi?

Alakuvassa näkymä alas arkkitehti Krister Korpelan suunnitteleman kappelin lehteriltä, joka myös puretaan alkavassa peruskorjauksessa. Penkeillä on Heinrich-urkujen äänikertoja.