Valokuva on Ylivieskan kirkon kellotornin kirkkomuseosta, jossa säilytettiin mm. kirkon edellisten urkujen osia. Viime kesänä kävin kirkossa, mutta en jaksanut kaivaa kameraa esiin ottaakseni kuvia, kun ajattelin että ehtiihän tuota joskus toiste. Eipä ehtinyt. Kuva: Sanna Heikkilä

Eilen lankalauantain iltana puoli yhdeksän aikoihin sain epätodelliselta tuntuvan puhelinsoiton Ylivieskasta: kirkko palaa. Tuossa vaiheessa palohälytyksestä oli kulunut tunnin verran, ja kirkon torni oli jo romahtamassa.

Palokunta oli hälytyksen jälkeen muutamassa minuutissa paikalla, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Kuivaputkisprinklausta, jolla kirkon ullakkoa on tarkoitus palotilanteessa kastella, ei saatu käyttöön, koska ilmeisesti tulen kuumuus esti menemästä seinänvierustalle. Palon ajankohta ja nopea kehittyminen viittaavat tuhopolttoon. Yksi teosta epäilty saatiin kiinni samana iltana ja hän myös alustavasti myönsi sytyttäneensä palon.

Viime vuosikymmenien vastaavia kirkon tuhopolttoja ovat olleet Tyrvään Pyhä Olavi (1997) ja Porvoon tuomiokirkko (2006), niitä aiemmin 1980-luvun lopulla paloi Pedersören kirkko. Kalajoen kirkko paloi 1930, mutta kyseessä ei ollut tuhopoltto. Nämä kaikki ovat olleet kivikirkkoja, joista on jäänyt jotain korjattavaa.

Kun puukirkko palaa, siitä harvoin jää mitään merkittävää jäljelle. Mieleen tulevia palaneita puukirkkoja ovat Saloisten korvaamattoman arvokas tukipilarikirkko (1930), Kokkolan kirkko (1958), Hailuodon tukipilarikirkko (1968), Pyhäjoen kirkko (1974) sekä Haapaveden kirkko (1981). Nämä palot lukuunottamatta Haapavettä eivät myöskään olleet tuhopolttoja (yleisimpiä "luonnollisia" syttymissyitä ovat olleet salama tai lämmityslaitteet). Hailuodon kirkon syttymissyytä ei tiettävästi saatu selville. Kaikissa näissä tapauksissa kirkkojen irtaimistoa saatiin pelastettua, mutta paljon suurempi on se ihmistyön ja vaivannäön määrä, mikä tulipaloissa on hävinnyt.

Ylivieskassa palo näyttäisi alkaneen rajuna kirkon alaosasta, jolloin sisään on mahdotonta mennä. Tietojeni mukaan mitään ei ollut pelastettavissa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkainta materiaalia kirkon rungon ohella lienevät 1700-luvun maalaukset, jotka olivat piilossa nykyisten sisäpanelointien takana sekä irtaimisto, johon kuului mm. 1600-luvun messukasukka. Urut olivat 1970-luvun alusta, käyttökelpoiset ja vasta kunnostetut. Tornin kirkkomuseoon oli talletettu kirkon vanhaa esineistöä.

Kirkko oli luonnollisesti vakuutettu palotilanteiden varalta, mutta yhteisesti omistetun rakennuksen henkiset ja hengelliset arvot ovat niin suuret, että niitä ei voida mitenkään korvata. Kirkko oli Ylivieskan ainoita (joskin 1800-luvun lopun tyyliin muokattuna) säilyneitä rakennuksia 1700-luvulta, ja varmasti merkittävin. Vastaava mieleen tuleva julkisluonteinen arvorakennus Ylivieskassa on rautatieasema, joka on sata vuotta kirkkoa nuorempi.

On totta, ettei seurakunnan toiminta ole sidottua seiniin ja että Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnilla on käyttöön nähden liikaa kiinteistöjä. Näin ei kuitenkaan kirkkotiloja varmasti haluta vähennettävän.

Kirkon tuhopolttotapauksessa kukaan ei voita mitään. Porvoon tuomiokirkon polttaja sai teostaan pitkän vankeusrangaistuksen sekä yli neljän mijoonan euron sakot. Myös polton aikeista etukäteen tienneitä ystäviä rangaistiin, koska he eivät kertoneet polttajan suunnitelmista. Monen anteeksiantokyky on tällaisessa tapauksessa varmasti koetuksella, joten virallisen rangaistuksen lisäksi yhteisen omaisuuden tuhopolttaja saa niskoilleen myös yhteisön kaunan. Se ei varmasti ole omiaan keventämään ihmisen loppuelämää, jos asioista jotain ymmärtää.

Samanlaisia kirkkoja ei enää rakenneta uusia. Vuosisatojen aikana kehittynyttä rakennusta ja sen sisustusta on sellaisenaan mahdotonta kopioida. Kirkkoa ei ilmeisesti ollut edes dokumentoitu kovin tarkasti. Mikäli tulevaisuudella spekulointi tässä vaiheessa sallitaan, sanoisin, että seurakunnan toiminnan nykyvaatimukset ovat siinä määrin erilaiset kuin aikaisempina vuosisatoina, että samannäköistä kirkkoa Ylivieskaan tuskin rakennetaan. Toivottavasti tulevasta kirkosta tehdään kuitenkin niin laadukas, että se kestää yhtä vähällä hoidolla vähintään yhtä monta vuosisataa kuin edellinen.

Surunvalitteluni ylivieskalaisille tämän kaikin tavoin korvaamattoman menetyksen takia.

Jk. 28.3.2016 Varsinaista tunnustusta palon sytyttämisestä ei poliisi ole aikaisemmasta uutisoinnista poiketen saanut. Lisäksi viimeisen kappaleen spekulointia uuden kirkon rakentamisesta on hieman laajennettu ja muotoiltu uudelleen.