Julkisivun prinsipaali opus ykköseen on ollut työn alla jo kymmenen vuotta. Keväällä 2011 liimasin Bormannin kirjan mensuurin mukaiset isot pillit ja tein pienempien vartalot etuseinien liimausta vaille valmiiksi. Nykyisen prinsipaalitukin tein saman vuoden lopulla. Muutamat isoimmat pillit laitettiin soimaan, mutta sitten homma on jäänyt. Parin vuoden päästä tästä kokeilin sorvata pilleille jalkoja, jotka jäisivät julkisivussa näkyville, mutta se osoittautui työlääksi ja muotoseikkana jäi mielenkiintoisempien tekemisten jalkoihin.

Viime vuoden aikana olen kasannut toista varastossa ollutta prinsipaalia ja miettinyt, haluaisinko Bormannin principalin sijaan jonkin historiallisen esikuvan mukaisen julkisivuäänikerran. (Itse asiassa Bormannin laajuusmensuuri noudattelee yllättävän tarkasti Lorentz Hauslaibin 1500-luvun lopussa käyttämää kaksijalkaista Waldflöteä). Nämä vanhat pilliaihiot minulla nyt kuitenkin oli jo olemassa ja tulin siihen tulokseen, että sama kokeilla jatkaa nämä ensin loppuun. Siinä saisi opetella äänittämään tätä vaikeaksi tituleerattua puista äänikertatyyppiä.

Kuluneiden vuosien aikana minulle on valjennut ainakin se, etten halua sorvatuja pillinjalkoja. Siispä aloin soveltaa Compenius-urkujen julkisivupilleissä näkemääni mallia. Siinä nelikulmaiset ylhäältä pillinvartalon kokoiset jalat suippenevat alapäistään, vähän kuten metallipillien vastaavat.

Aivan samaan detaljiikkaan kuin Esaias Compenius aikanaan en jaksa tähdätä, siispä yksinkertaistin mallia. Compenius on myös tehnyt pillinsä alusta asti tällaista jalkaa silmällä pitäen, kun taas minulla jalat pitää sovittaa siihen mitä sattuu olemaan olemassa.

Siispä poraan koivuisiin jalkapalikoihin ilmareiät ja liitän ne sen jälkeen pilleihin rei´itetyillä puutulpilla. Alapäihin tulee myös erillinen puinen tappi, jolla jalka liittyy pillitukkiin. Sen reiällä säädetään pilliin menevä ilmamäärä oikeaksi. Kun jalat on liimattu pilleihin, aletaan niistä työstää sopivasti suippenevia. Tässä pitää pyrkiä pillistä toiseen tasaisena jatkuvaan muutokseen, mikä tietysti vaatii jonkinlaista tarkkuutta. Jalan etukulmiin tehdään vielä tämän lisäksi viiste ihan vain koristeeksi.

Tämä kaikki toki lisää työmäärää tavanomaisiin pilleihin verrattuna, mutta väittäisin silti pääseväni helpommalla kuin jos olisin sorvannut kaikki kolmisenkymmentä eri kokoista jalkaa.

Vuoden vaihteessa ja sen jälkeen olen työstänyt isoimman oktaavin pillinjalat ja jatkan parhaillaan seuraavan oktaavin parissa. Aluksi piti myös purkaa pillitukki ja vieressä olevia pillejä pois, jotta listeen tiivistys ja lopullinen stoppari, joka rajoittaa listeen liikkeen auki-kiinni-asentoihin, saatiin tehtyä.