Oulu, Pyhän Tuomaan kirkko 1976

1976 Urkurakentamo Tuomi Opus 30  23/II mek


I C-g3
Pommer Bordun 16´
Principal 8´
Rohrflöte 8´
Oktava 4´
Spitzflöte 4´
Oktava 2´
Sesquialtera 2x Kvinta 2 2/3´
Mixtur 4-5x 3x
Cymbel 3x Terz 1 3/5´
Trompete 8´
II-I
II C-g3
Gedackt 8´
Principal 4´
Koppelflöte 4´
Waldflöte 2´
Kvinta 1 1/3´
Scharf 3x 2x
Krummhorn 8´
Tremolo



Ped C-f1
Subbass 16´
Principal 8´
Spitzgedackt 8´ Kvinte 5 1/5´
Oktava 4´
Rauschpfeife 4x Mixtur 3x
Posaune 16´
I-P
II-P



Urut tehtiin 1976 vastavalmistuneeseen Oulun Puolivälinkankaan lähiön Pyhän Tuomaan kirkkoon. Disposition on laatinut Paavo Soinne sekä Oulun seurakuntien urkutoimikunta. Julkisivun suunnitteli kirkon arkkitehti Juha Leiviskä. Äänittäjä oli Juhani Tuomi, ja urut vihittiin 5.9.1976. Urut äänitti uudelleen Jouko Pirkkanen vuonna 2002, ja hän ilmeisesti teki myös disposition muutokset. Vuonna 2012 Sotkamon Urkurakentajat paransivat peruskorjauksen yhteydessä ilmansyöttöä (uusivat ilmeisesti ainakin makasiinipalkeen), nämä urut kun ovat olleet tunnetut ilmansaantiongelmista.

Dispositio ei vastaa Asko Rautioahon matrikkelin tietoja. Muutokset ovat sen luonteisia, että ne lienee tehty uudelleenäänityksen yhteydessä. Urkujen julkisivussa on vasemmasta reunasta alkaen kromaattisessa järjestyksessä ensimmäisen sormion prinsipaali levitettynä varsinaista urkukaappia leveämmälle. Vain kymmenkunta pienintä pilliä on fasadin takana. Prinsipaalin takana on rivi Bordunan puupillejä. Alempana, paisutuskaapin oikealla puolella alkaa kromaattinen rivi jalkion prinsipaalia ja sen takana oikealla Subbass. Varsinainen ensimmäisen sormion kaappi on bordunapillien takana, ja sen ilmalaatikolla pillit ovat fasadin tapaan kromaattisessa järjestyksessä. Toisen sormion paisutuspillistö on rintapillistönä ensimmäisen sormion alla, ja jalkion kaappi alkaa välittömästi soittopöydän oikealta puolelta. Jalkion ilmalaatikko on lähes lattian tasossa. Paisutuskaapin nelijalkaisen prinsipaalin alin oktaavi on tehty tukituin pillein - sitä en huomannut tarkistaa, ovatko pillit yhteiset koppelflöten kanssa.

Pyhällä Tuomaalla on hieno lauluakustiikka, mutta urut voisivat minusta soida aavistuksen selkeämmin. Ykkössormion prinsipaali on jollain lailla kovin vaisu ja voimaton. Se on jotenkin huilumainen, jopa laulavakin, mutta kuitenkin eri tavalla kuin italialainen prinsipaali. Urkujen kokonaissoinnista jää sellainen vaikutelma, että matalissa äänissä ei ole pontta, ja korkealta soivat äänikerrat jäävät nekin vaimeiksi. Keskialue tuntuu korostuvan. Ehkä oma osuutensa ainakin mainitun prinsipaalin osalta on sen leveällä sijoituksella pois kaapista vapaaseen tilaan. Kaappien takaa on myös poistettu lähes kaikki luukut, lieneekö tarkoituksena ollut kasvattaa epäsuoran äänen osuutta. En oikein osaa sanoa, ovatko nämä mainitut piirteet soinnissa enemmän alkuperäisiä Tuomen, vaiko vasta Jouko Pirkkasen uudistuksen tulosta (lähtötilanteesta minulla ei ole kuin varovainen aavistus). Jossain on joskus kuulemma käynyt niin, että ilmansaantiongelmat ovat pahentuneet, kun alkuperäinen äänitys on tehty hyvin pienillä ilmamäärillä, ja uudelleenäänityksessä ilmantarve on kasvanut. Huono ilmansaanti voisi olla yksi tekijä vaisuun bassoon. Kun en ole urkuja kuunnellut eri puolilla kirkkoa, on toki mahdollista, että kuuntelupaikkani sattui olemaan akustisesti huonossa kohdassa salia.

14.12.2011
Päivitetty 17.2.2014

kommentteja: 0

ei vielä kommentoitu

kirjoita kommentti (ylläpito hyväksyy lähetetyt kommentit):

* pakolliset kohdat
nimi:*
sähköposti: (ei julkaista)*
kommenttisi: *
 
Kirjoita kuvassa näkyvät numerot:*
Captcha