Kokkola, Kaarlelan kirkko 1958

1958 Th. Frobenius  35/III mek


I RP
Gedakt 8´
Quintatøn 8´
Principal 4´ (julkisivussa)
Rørfløjte 4´
Gemshorn 2´
Quint 1 1/3´
Scharf III (2/3`)
Dulcian 8´
Tremulant



II HV
Gedakt 16´
Principal 8´ (julkisivussa)
Rørfløjte 8´
Oktav 4´
Spidsfløjte 4´
Quint 2 2/3´
Oktav 2´
Mixtur IV (1 1/3´)
Cymbel III (1/3´)
Trompet 8´
HV+RP
HV+BV
III BV<
Gedakt 8´
Gedaktfløjte 4´
Principal 2´
Sivfløjte 1´
Sesquialtera II
Cymbel III (1/6´)    Cymbel II
Regal 8´
Regal 16´
Tremulant



P
Principal 16´ (julkisivussa)
Subbass 16´
Oktav 8´
Gedakt 8´
Oktav 4´
Nathorn 2´
Mixtur IV (2´)
Basun 16´
Trompet 8´
Skalmej 4´
HV+P
RP+P

Nämä ovat ihan ensimmäisiä neobarokkityylin urkuja Suomessa. Myös sikäli ollaan tyylin alkujuurilla, että juuri tanskalainen urkujenrakennus yleensä mainitaan ensimmäisenä puhuttaessa ko. tyylikaudesta. Muutamissa (ei tosin käy ilmi missä) äänikerroissa käytetty edellisten Normann-urkujen pillimensuureja.

Uruissa on kolme sormiota ja jalkio. Selkäpillistö sijaitsee lehterinkaiteessa, pääpillistö näkyvän julkisivun takana, rintapillistö paisutuskaapissa pääpillistön alla ja jalkion pillit erillisissä torneissa kaapin molemmin puolin.

Urut on Rautioahon matrikkelin mukaan korjannut 1976 Urkurakentamo Heinrich. Tuolloin urkuihin lisättiin tasauspalkeet (RP, HV, P), listetiivisteet uusittiin niin että kullekin äänikerralle jäi vain yksi liste. Myös ilmaalaatikoiden halkeamat (jopa 8mm) korjattiin. Tämä kertonee siitä, että tanskalainen urkujenrakennus ainakaan tuolta kaudelta ei sellaisenaan sovellu pohjoiseen ilmastoon.

1999 urut on rakentanut uudelleen urkurakentamo Bruno Christensen & Sønner. Tämän rakennuksen aikaisista töistä minulla ei ole tarkkaa käsitystä, mutta ainakin kolmossormion äänikertoja sanotaan muutetun, ja ne ovatkin paikanpäällä hieman erilaiset kuin mitä matrikkeli kertoo. Cymbel on rekisteritapin mukaan kaksikuoroinen ja Regal kuusitoistajalkainen. Tämä tosin saattaa olla matrikkelintekijänkin virhe. Saman uudelleenrakennuksen yhteydessä urkukaappia siirrettiin taaksepäin, jotta kuorolle tulisi paremmin tilaa.

Oman käsitykseni mukaan tämänkokoiset neobarokkiurut ovat jo aivan kelvollisia soittimia. Tyylikauden heikkoudet ilmenevät parhaiten pikku-uruissa, joissa ei ole yhtä paljon äänenvärin muuntelumahdollisuuksia kuin isommissa. Näitä urkuja en ole analyyttisemmin päässyt kuuntelemaan, mitä nyt viime aikoina yksissä häissä. Siitä kuuntelusta ei ainakaan ole valittamista, tosin soittajana olikin taitava urkuri.

kommentteja: 0

ei vielä kommentoitu

kirjoita kommentti (ylläpito hyväksyy lähetetyt kommentit):

* pakolliset kohdat
nimi:*
sähköposti: (ei julkaista)*
kommenttisi: *
 
Kirjoita kuvassa näkyvät numerot:*
Captcha