Rakennetaan urut

Elämä on monesti kovin monimutkaista ja maailman ongelmat vaikeita ratkaistaviksi. Vastapainoksi ihminen kaipaa pieniä, itsestäänselviä ongelmia, pieniä projekteja. Jotkut harrastavat puutarhanhoitoa, jotkut rakentavat urkuja.
Pidän yhteistoiminnasta ja olen sitä mieltä, että yhdessä on useimmiten mahdollista saavuttaa paljon enemmän kuin yksin. Silti toisinaan tunnen vetoa saada tehdä asioita pelkästään oman pääni mukaan.
Olen siinä onnellisessa asemassa, että suuren osan iästäni olen saanut tehdä asioita käsilläni. Urkujen rakentamisessa käsityöhön yhdistyvät ajatteleminen, fysiikan lait sekä musiikki, jotka kaikki ovat sydäntäni lähellä.
Itselle tehdessä saa itse päättää, millaisen tekee. Ja jos menee pieleen, vastuu on itsellä. Tässä on myös se vapaus, että jos asia ei jostain syystä enää huvita, voi koko homman jättää vaikka sikseen ilman sen suurempaa harmia.

Käsillä tekeminen opettaa yhtä ja toista uutta, ja itsensä kehittäminen on palkitsevaa. Näinä urkujenrakennusvuosina minulle on kertynyt aimo annos pitkäjänteisyyttä sekä kykyä viedä asioita järjestelmällisesti eteenpäin.
Oppimisen suhteen asia on kuten äskettäin edesmennyt kirjailija, harrastajaurkurakentaja Antti Hyry kirjoittaa Finlandia-palkinnon saaneessa romaanissaan Uuni: "Ja sitten jos oppii muuraamaan uunin, niin sitten siitä saa analogisia asioita ja ymmärrystä johonkin toiseen hommaan. Se siinä on oikeastaan siinä muuraamisessa, ei niinkään se, että saa tehtyä tulisijan, sekin on merkittävää, mutta se oppiminen siinä matkalla."

Urkuharrastukseni alkoi kotikäyttöön tarkoitetun pienen urkupositiivin rakentamisella, mutta sittemmin homma on rönsyillyt jo melko moneen suuntaan.
Erityisenä mielenkiintoni kohteena ovat historialliset puupilliset pienurut, joita haluan tutkia ja ymmärtää paremmin sekä mahdollisuuksien mukaan myös kopioida. Tällaisia soittimia on säilynyt maailmassa tiettävästi 1500-luvulta saakka. Urut kannattaa tehdä pienikokoisten asuinhuoneiden kuivaan akustiikkaan hieman eri tavalla kuin kirkkosaleihin.
Rakennusalan ammattilaisena minua kiinnostavat toisaalta myös kirkot, kirkkojen urut sekä niihin liittyvä tekninen, arkkitehtoninen ja musiikillinen problematiikka. Esittelen tällä sivulla omien urkupuuhieni lisäksi suomalaisia kirkkourkuja sen mukaan, missä kotimaanekskursioilla tulee pysähdeltyä ja kirkkojen ovet ovat auki urkujen tutkimiselle.
Laivanvarustajien kaupunki Kokkola on ollut jo vuosisatoja yksi Suomen vireimpiä musiikkikaupunkeja. 1600-luvun lopulla Kokkolan kaupunginkirkkoon hankittiin Suomen suurimmat ja komeimmat urut. Vähitellen urkukulttuuri levisi jokivarsia pitkin myös sisämaahan. Olen innostunut erityisesti myös tämän alueen urkuhistoriasta. 
Näistä aineksista tämä sivu on pantu kasaan.

Kuvassa alaveteliläissyntyisen sorvari Gustav Backlundin oletettavasti 1870-luvulla rakentamat huoneurut. Urut ovat nykyään K.H. Renlundin museon varastossa Kokkolassa.