2018

Päiväkirjassa selostetaan noin viisiäänikertaisen puupillisen urkupositiivin rakentamisesta sivupoluille karkaillutta urkuharrastusta.

Egalisierung

10.11.2018

Kleingedacktin kanssa on ensimmäisten soittokokeilujen jälkeen edetty siihen vaiheeseen, että pillitukit sekä pillinjalat on viritelty paikoilleen ja loputkin pillit saatu soimaan. Palkeen ilmanpaine on nyt tasaisempi, joten aikaisemmin ongelmana ollut vireen heittely on sekin asettunut ainakin jonkin verran.

Äänityksessä on menossa soinnin tasaaminen tai tasoittaminen, siis saksan kielellä Egalisierung. Kukaan ei koskaan ole kertonut, mitä se tarkasti ottaen on suomeksi, mutta 23 kielen urkusanakirja (Praet 2015), jonka suomenkielisenä asiantuntijana on toiminut Pekka Suikkanen, tuntee hollanninkielisen verbin egalisieren (tanskaksi egalisere). Tätä vastaava suomen merkitys on "tasata, yhdenmukaistaa". Kirjan mukaan saksaksi termi onkin yllättäen ausgleichen. Siitä huolimatta Karl Bormann, saksankielisessä kirjassaan Heimorgelbau, käyttää sanaa egalisieren tarkoittamaan juuri tätä samaa, mitä nyt olen tekemässä.

Äänikertaan kuuluvia pillejä ei ole mahdollista äänittää valmiiksi yksitellen, vaan koko pilliriviä täytyy soittaa ja kuunnella sekä säätää kokonaisuutena. Tasoittamisessa päämääränä on hiljentää räikeimmin soivia sekä voimistaa liian hiljaisesti ja pehmeästi ääntäviä pillejä; siis "korottaa köyhä, alhainen ja painaa suuri matalalle ja rikas tielle köyhyyden", niinkuin vanhassa virressä lauletaan. Käytännössä tämä tapahtuu fiilailemalla äänirakoa ilmanauhan suuntaamiseksi ja keernakammiota sileämmäksi sekä säätämällä ilmamäärää ja pillinjalan sisällä vaikuttavaa painetta jalan reiän koolla ja ääniraon leveydellä. Barcelonan urkuja käsittelevässä kirjassa ei ollut juuri mitään äänittämisestä, mutta Jürgen-Peter Schindler on käsitellyt aihetta jonkin verran julkaisuissaan, joista löytyy myös pillin halkileikkauspiirros (Schindler, J-P., 1991).

Äänikerta on edelleen viritetty 2/7-komman keskisävelvirityksellä (Gioseffo Zarlino 1558), kuten Barcelonan soitinmuseossa sijaitsevassa esikuvasoittimessa. Muut äänikerrat täytyisi vielä saada näiden pillien kanssa samaan vireeseen. Gedacktissa tämä ei ole ongelma, mutta avoin huilu vaatii enemmän töitä.

Vaikka äänenvoimaa on hienosäätämisellä saatu hieman lisää verrattuna alkuvuoden ensimmäisiin testeihin, soi kleingedackt hiljaisesti. Aluke on huomiota herättävä, mutta myös olennainen osa sointia. Voiman puutteesta huolimatta sointi on rikas, ja ehkä juuri näiden ominaisuuksien takia pelkällä yhdelläkin äänikerralla jaksaa soitella pitkään väsyttämättä korviaan. Toisella nelijalkaisella, Thulén flauto amabilella, on erilainen luonne. Yläsävelisyydestä ja alimpien oktaavien leppoisasta tarinoivuudesta huolimatta se soi oikeastaan liiankin kovaa kamariuruissa. Toisaalta prinsipaalisella äänikerralla saa olla enemmän voimaa. Kahdeksanjalkaisen gedacktin äänensävyyn olen vähiten tyytyväinen. Se on tummasävyinen ja kriittisesti sanottuna jyrää pyöreän perussävelen alle kaiken kauniin. Tämä tosin tuntuu riippuvan vähän siitäkin, mistä kohtaa huonetta kuunnellaan.

Alkuperäiset arviot soinnin sulautumisesta muihin äänikertoihin tuntuisivat edelleen pitävän paikkansa. Kleingedackt yhdistettynä kahdeksanjalkaiseen antaa yllättävän paljon lisää yläsävelistä täyteläisyyttä ja myös helpottaa melodian seurattavuutta. Hieman vongahtava yhteissointi pelkillä tukituilla äänikerroilla on. Näihin kun lisää avoimen huilun, alkaa soinnissa olla voiman lisäksi myös kotiuruille soveltuvaa perussävelvoittoista plenosointia, joka ei ole kireän prinsipaalinen, mutta silti kirkas ja valoisa. Kaikkein eniten olen itse mieltynyt rikkaasti soiviin yksittäisiin äänikertoihin, ja siinä suhteessa kleingedackt toimii minusta erinomaisesti. Sen sointia jaksaa makustella pitkään.

Videolla vähän fiilaamista ja säätämistä nopeutettuna sekä ääninäytteenä palanen La Foliaa ihan itse so(v)itettuna.

Lähteet:
Bormann, Karl: Heimorgelbau. Verlag Merseburger Berlin 1972.
Praet, Wilfried toim.: Urkusanakirja. 174. Veröffentlichung der GDO, Nieuwkerken 2015.
Schindler, Jürgen-Peter: Der Nürnberger Orgelbau des 17. Jahrhunderts. Institut für Aufführungspraxis Michaelstein/Blankenburg 1991.

 

kommentteja: 0

ei vielä kommentoitu

kirjoita kommentti:

* pakolliset kohdat
nimi:*
sähköposti: (ei julkaista)*
kommenttisi: *
 
Kirjoita kuvassa näkyvät numerot:*
Captcha
Powered by CMSimpleRealBlog