2016

Lastenjalkio

02.12.2016

Kokkolanseudun Urkuseura tilasi minulta keväällä lastenjalkion, joka sijoitettaisiin Kaarlelan kirkkoon. Kun urkuhommia tekee firaapelityökseen, asiat etenevät joskus verraten hitaasti. Touko-kesäkuussa kävin tutustumassa Oulun Karjasillan kirkon uudehkojen Sotkamo-urkujen vastaavaan lastenjalkioon ja mittaamassa Kaarlelan Frobenius-urkuja, jotta jalkion saisi sopimaan paikalleen. Kesän aikana syntyivät suunnitelmat, ja elo-syyskuussa pääsin rakentamaan. Jalkio tuli valmiiksi marraskuussa, aika tarkkaan puoli vuotta projektin aloittamisesta.

Opus ykkösen ulkonäkö

09.11.2016

Lähes vuosi sitten tein urkuihin uuden nelijalkaisen gedackt-äänikerran vanhan 1500-luvun eteläsaksalaisen mallin mukaan. Kulunut vuosi on mennyt sen paikalleen saattamista valmisteleviin töihin.

Loppukesällä ryhdyin piirtämään äänikerran sijoittelua urkuihin, joka osoittautui yllättävän haasteelliseksi, vaikka pillien mensuuri onkin ahdas ja pillit näinollen vievät vain vähän tilaa. Oikeastihan Bormannin ilmalaatikolla ei ole tilaa kuin yhdelle nelijalkaiselle äänikerralle, mutta näihin urkuihin niitä on tulossa kaksi. Sijoittelusuunnitelman luonnokset tuottivat sen johtopäätöksen, että urkukaappia täytyy tehdä eteenpäin, jotta ilmalaatikolta pois siirrettäville isoille pilleille löydetään kullekin omat paikkansa ja ne saadaan kiinnitettyä kaapin rakenteisiin.

Kokkolan Normann-projektista

29.09.2016

Kokkolan Marian hautausmaan siunauskappeliin ollaan pystyttämässä uusia urkuja. Oikeastaan urut eivät ole uudet, vaan Kaarlelan kirkosta 1958 poistetut, jotka nyt liki 60 vuoden varastoinnin jälkeen restauroidaan ja otetaan jälleen käyttöön.

8' tenorioktaavin ripustus

20.08.2016

Gedacktin bassopuolen pillit on sijoitettu kaapin sivuille C/Cs-jaolla. Basso-oktaavin pitkät pillit ovat aivan kaapin sivuseiniä vasten, ja pillit välillä B-h0 on sijoitettu pitkien pillien ja ilmalaatikon väliin ylemmäs ilmalaatikon kannella olevien pillien tasalle, jotta bassopillit voivat soida mahdollisimman esteettömästi kaapin sisälle.

Tähän asti ajatuksena on ollut tehdä tenorioktaaviin samanlaiset putkilla ilmalaatikkoon liitetyt tukit kuin alemmassa oktaavissa. Vaikka tämä osoittautui järjestelynä aivan toimivaksi, on tukeista oikeastaan turhanaikaistakin vaivaa, kun pillit voisi ripustaa bassopillien kylkeen, ja liittää ilmalaatikolta tulevat letkut suoraan pilleihin.

Ihan jo silkasta mielenkiinnosta puuntyöstömenetelmiä kohtaan ja em. parannuksen toivossa ryhdyin kokeilemaan kahteen suuntaan kiilamaisten pillinkannatinpalikoiden tekoa lohenpyrstöjyrsimellä. Kannatus toteutettaisiin niin, että pillien puolelle jyrsittäisiin palikoita vastaava kolo, johon lohenpyrstölista kiilautuisi. Sitä varten piti tehdä jyrsimelle ohjain. Kun homman jujusta sai kiinni, oli tekeminen hyvin antoisaa.

Taanilan urkuhistoria ja kilpailukykyloikka

09.08.2016

Kleopatrasta Juha Sipilään. Luento Vetelin lukion salissa 7.8. klo 14
Urkumusiikin lumo ja kilpailukykyloikka. Konsertti kirkossa 7.8. klo 19

Hannu Taanilaa on muistaakseni jossain yhteydessä hieman ilkeämielisestikin luonnehdittu DDR:n kansanpuistoon unohtuneeksi vanhaksi kovaääniseksi. Tämä Organum-seuran kunniajäsen, Yleisradion pitkäaikainen, nykyään eläkkeelle jäänyt toimittaja, tarjosi Vetelin ensimmäisten irtanaisviikkojen tilaisuuksissa viime sunnuntaina urkuhistoriaa omalla höystöllään. Paikallisessa elämänmenossa ainutlaatuista luentoa oli tullut todistamaan viitisenkymmentä kuulijaa yli kirkkokunta- ja puoluerajojen, illan konsertissa väkeä oli ollut vielä reilusti enemmän. Kertoneeko tämä sitten jotain maamme hengellisestä tilasta, nykypolitiikasta, musiikin voimasta vaiko Taanilasta itsestään, jääköön itse kunkin pohdittavaksi. Hänen kiinnostava kiertojuoksunsa vilisti postmodernin helponoloisesti halki urkuhistorian vuosisatojen. Mutta niin se on mentäväkin, kun kyseessä on niin pitkä ja monipolvinen historia ja kun kyseessä on Hannu Taanila.

Kesäretki Kangasalle

29.07.2016

Kiireisestä kesästä johtuen tämä päiväkirjamerkintä ilmestyy vasta syksyllä.

Kuten jo monesti aikaisemmin on käynyt ilmi, rakenteilla olevien urkujeni avoimen prinsipaalihuiluäänikerran esikuvana on ollut Anders Thulén 1800-luvun puolivälin kamariurkujen nelijalkaisen huilun mensuuri. Rakentamani äänikerta on ollut viimeistä silausta vaille soittokunnossa jo jonkin aikaa, mutta minulle ei tähän mennessä ollut tarjoutunut tilaisuutta päästä kuulemaan Thulén alkuperäisen äänikerran sointia. Minua on askarruttanut, kuinka samanlainen sointi tekemissäni pilleissä on verrattuna originaaliin, ja miten tehtyjen pillien äänitys kannattaisi viimeistellä.

Alkukesästä sain Pentti Pellolta ystävällisen kutsun tulla Kangasalle tutustumaan paikallisessa kotiseutumuseossa säilytettäviin kamariurkuhin, jotka on tehty evankelisen herätysliikkeen perustajalle F.G. Hedbergille. Heinäkuun lopulla saatiin aikataulut sopimaan, ja tein reissun Pirkanmaalle.

Gedackt

14.07.2016

Urkujeni kahdeksanjalkainen gedackt on jaettu niin, että diskanttipuolisko sijaitsee ilmalaatikon päällä omalla tukillaan ja bassopuolisko on kuljetettu ilmalaatikon molemmille puolille kaapin sivuseinille. Viime postauksessa käsittelin gedacktin bassopuoliskon listeen tiivistystä ja siihen liittyvää pillitukin tekoa. Nyt vuorossa on diskanttipuolisko, jonka pillitukin viimeistelin ja tiivistin jo viime kesänä.

Pillitukin kiinnitystä

29.06.2016

Viime postauksessa kirjoitin urkujen äänityksestä, jonka aloitin nelijalkaisesta avoimesta äänikerrasta. Siinä yhteydessä mainitsin, että tässä vaiheessa olisi tarkoituksenmukaista alkaa etsiä kokonaissointia kahdeksanjalkaisen ja nelijalkaisen välille.

Urkujen rakentamisen alkuvaiheessa minua kiinnosti saada mahdollisimman äkkiä soitettavaa materiaalia, ja äänikerran viimeistely tuntui siinä valossa toisarvoiselta. Tässä vuosien mittaan minulle on kehittynyt jo jonkinlaista kokonaisnäkemystä ja sen verran kriittisyyttä muiden antamille ohjeille, että uskallan jo soivan materiaalin perusteella arvioida, mitä näistä uruista on mahdollista saada. Siksi nyt oli selvästikin tullut aika tehdä jotain näkyvää, siis kuuluvaa.

Äänityksestä

01.05.2016

Urkupillien äänittäminen on karkeasti ottaen ilmavirran ohjaamista pillin alahuulesta kohti ylähuulta niin, että saadaan aikaan toivotunlainen sointi. Gedackteissa virtauksen täytyy mennä enemmän pillin sisään kuin ulos, samoin kartiomaisissa ja puolitukituissa pilleissä, mutta avoimen pillin ilmavirta täytyy suunnata enemmän ulos kuin sisään. Käytännössä ilmavirran suuntaamista on helppoa kokeilla nostamalla pakkia, jolloin ilmavirta suuntautuu pillin sisään tai laskemalla, jolloin ilmavirta suuntautuu ulkopuolelle.

Lisäksi äänitysvaiheessa säädetään pillin ilmanpaine sopivaksi, jotta pilli ääntää puhtaasti ja pyritään poistamaan kaikki soinnin sivuäänet. Ilmanpainetta säädetään pillin jalan reiällä sekä ääniraon paksuudella. Myös suun korkeus on yksi äänitysparametri, mutta puupilleissä on käytännöllisintä veistää ylähuuli jo pillin kasausvaiheessa.

Kun kirkko palaa

26.03.2016

Eilen lankalauantain iltana puoli yhdeksän aikoihin sain epätodelliselta tuntuvan puhelinsoiton Ylivieskasta: kirkko palaa. Tuossa vaiheessa palohälytyksestä oli kulunut tunnin verran, ja kirkon torni oli jo romahtamassa.

Palokunta oli hälytyksen jälkeen muutamassa minuutissa paikalla, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Kuivaputkisprinklausta, jolla kirkon ullakkoa on tarkoitus palotilanteessa kastella, ei saatu käyttöön, koska ilmeisesti tulen kuumuus esti menemästä seinänvierustalle. Palon ajankohta ja nopea kehittyminen viittaavat tuhopolttoon. Yksi teosta epäilty saatiin kiinni samana iltana ja hän myös alustavasti myönsi sytyttäneensä palon.

Pullopilli

10.02.2016

Die Hausorgel-lehden viime vuoden numerossa oli jo aiemmin esitttelemäni suomalaisesta kotiurkurakentamisesta kertovan artikkelin lisäksi mm. kiinnostavia teoriaa ja käytäntöä käsitteleviä artikkeleja. Yhdestä innostuin niin paljon, että ryhdyin kokeilemaan.

Klaus Zeidlewicz esittelee lehden sivuilla 47-48 juomapulloefektiä ja sen soveltamista urkupilliin. Hän on tehnyt sen havainnon, että pulloon puhallettaessa syntyy matalampi ääni kuin mitä pullon fyysinen pituus antaisi olettaa. Hänen mukaansa pohjasta suuhun mitattuna 30 cm (1') pituinen lasipullo soi pienen c:n korkeudella, mikä tarkoittaa että pullo soi oktaavin alempaa kuin saman mittainen tavallinen tukittu urkupilli. Pienten urkujen rakentajalle tämä avaa kiinnostavia näkymiä, onhan 16' Subbass yleensä sekä suuritöisin että tilantarpeensa takia myös vaikeimmin sijoitettava äänikerta kotiuruissa.

Hauslaib-gedackt

11.01.2016

Nürnbergin Kleingedackt tuli vuodenvaihteen jälkeen äänitystä vaille valmiiksi. Pakkien ja hattujen teossa vierähti yllättävän kauan, kun halusin niihinkin esikuvana olleen äänikerran tunnelmaa. Pillien lopullinen mittaansahaaminen on vielä tekemättä, samoin jalat, hattujen tiivistäminen sekä ilmankuljetusten viimeistely jalasta huuleen. C-pillit viimeistelin sointikuntoon, ja kyllä tulokseen voi olla minusta aivan tyytyväinen.

Suomalaisia kotiurkurakentajia

05.01.2016

Urkujenrakennusvuosi 2015 on ollut vaihteleva. Paljon enempään sitä vuoden alussa kuvittelee ehtivänsä kuin mitä vuoden lopussa huomaa saavuttaneensa. Siinä se nuoruus hupenee tasapainoillessa mielenkiintoisen elinkeinon, mielenkiintoisten harrastusten ja muun elämän välillä. Tänä vuonna olen oikeastaan saanut kiitettävän paljon aikaa harrastuksille. Ja onpa kuluneena vuonna urkujenrakennuksenkin asia mennyt eteenpäin.

Vuoden lopussa tapahtui sellainen mukava asia, että tämä harrastukseni pääsi esille saksalaisen ja luultavasti maailman ainoan kotiurkujen rakentamiseen erikoistuneen Die Hausorgel-aikakauslehden vuoden 2015 numerossa.

blogikirjoituksia : 13
Powered by CMSimpleRealBlog