2011

21.12.2011 Teijon urkujen jalkio valmistui syksyn aikana, ja suunnitelmat jalkiokoneistosta myös. Näitä suunnitelmia ei vain päästy toteuttamaan, kun "hankintaosasto" ei ollut muistanut hankkia sopivia materiaaleja. Ehkä onkin hyvä antaa asian hautua vielä, kun sillä ei niin kamala kiire ole. Palasinkin jatkamaan Opus 1:n rakentelua, ja joululomalla puuhasteluihin kuului pillitukin teko julkisivun Principalia varten. Ilmalaatikon jako on kromaattinen, mutta fasadin pillijärjestyksen olen kaavaillut niin, että isoin oktaavi on sivukentissä C- ja Cs-puoliskoina ja keskikentässä on kahden oktaavin pillit sivuille lyhenevänä pyramidina. Bormann ohjeisti käyttämään PVC-letkua pillien siirtämiseksi pois pillitukilta, mutta minä halusin tehdä pillien tarvitsemat kuljetukset tukkiin. Tämä vaatii melkoisen kanaviston miettimistä ja rakentamista puisen pillitukin sisään. Tukkiin on myös pakko tehdä useita kerroksia, jotta keskenään ristikkäin menevät kuljetukset on mahdollista toteuttaa. Tällaisia pitkiäkin ilmakanavia harrastettiin entivanhastaan erityisesti espanjalaisissa barokkiuruissa. Minun ovat runsaslukuisuudestaan huolimatta melko lyhyitä, joten suurta soinnillista vaikutusta tällä ei tulle olemaan. Kuvassa pillitukin alin kerros: vasemmalla ilmalaatikon reikäjako ja oikealla pillien reikiä.

Pillitukkia varten täytyi myös ilmalaatikon etureunasta sahata kaistale puuta pois, kun olin alkujaan suunnitellut tekeväni fasadin eri tavalla. Suunnittelin jo purkavani ilmalaatikon irti ja vieväni koko hoidon verstaaseen sirkkelille, mutta onneksi vielä tulin kokeilleeksi japanilaissahaa, joka leikkaa vetosuuntaan. Pieneksi yllätykseksi jälki oli riittävän siistiä eikä saha kevyesti käyteltynä turmellut ilmalaatikkoa tai urkujen muuta rakennetta. Sillä oli mahdollista sahata myös riittävän suoraan linjaa pitkin. Sahaus sujuikin sitten vähintään yhtä joutuisasti kuin mitä olisi kulunut purkutöihin sirkkelivaihtoehdossa. Suosittelen siis täten japanilaissahaa kaikille nikkaroiville!

10.10.2011 Jalkionrakentelu on nyt edennyt hitaasti kiiruhtaen niin, että sain koskettimet tehdyksi, hiotuiksi ja pintakäsitellyksi. Käytin perinteistä venelakkakäsittelyä. Lakka perustuu kiinanpuuöljyn ja pellavaöljyn seokseen ja sitä imeytetään puuhun tuoreeltaan useita kertoja. Näin syntyy kaunis ja luonnollisen oloinen lopputulos, kun lakkaa ei käytetä liiian paksuna kerroksena. Kulutuskestävyyskin on melko hyvä. Nyt viime viikonloppuna liimasin huopaa ja sovitin koskettimia paikoilleen. Saranapäästään koskettimet pysyvät paikoillaan niille taltatuissa lovissa huopatyynyjen välissä. Liikkuvaan päähän koskettimia tein ohjuripalaset, joiden välissä päästä ohennettu kosketin voi kulkea. Jouset on tarkoitus tehdä parimillisestä pianolangasta, mutta kun sitä ei vielä ollut hankittu, siirtyi jousien teko tuonnemmaksi. Millisestä langasta tein yhden koejousen, mutta sellainen on liian hento.

15.8.2011 Urkuillan jälkeen olen rakennellut tällaista jalkiota, joka olisi tarkoitus liittää Teijon urkuihin, ja tehdä mahdollisesti myös itsenäinen ilmalaatikko Subbassilla. Täytyy vielä laskeskella, mitä kaikkea käytössä olevaan tilaan saa mahtumaan. Jalkio on vapaamielinen rekonstruktio valokuvan perusteella lähinnä Helsingin Paavalin kirkon italialaistyylisistä Porthan-uruista, joka taas ainakin jossain määrin pohjaa historiallisiin urkuihin. Suomessa tuon tyylistä jalkiota lienee ensimmäisenä käyttänyt Verschueren Orgelbouw Sibelius-Akatemian harjoitusuruissa. Jalkion selkeä, yksityiskohdiltaan kaunis ja puunkäytöllisesti perusteltu rakenne viehätti. Tässä jalkiossa tosin on täyspitkän alaoktaavin takia enemmän koskettimia kuin esikuvassaan. Mitat ovat yleisiä jalkiomittoja, vaikkakin tämä on esikuvansa mukaan joka suuntaan suora. Kuvan vaiheessa jalkiosta puuttuvat vielä yläkoskettimet ja tietysti huovitus ja jouset. Kokosin tuon hiomattomana ja pintakäsittelemättömänä vain vähän fiilistelläkseni tulevaa.

23.7.2011Asbestit on poistettu Teijon uruista ja muutakin pikkukorjausta urkuvärkille on tehty. Myös urkujen tulojuhlaa vietettiin eräänä heinäkuun iltana. Paikalle saapui lehti-ilmoituksella kuutisenkymmentä ihmistä, ja ohjelmassa oli vanhaa musiikkia, urkukoraaleita sekä yhteislaulettuja virsiä. Onneksi suvussa on taitavia kirkkomuusikkoja, joita voi tällaisissa tilanteissa vaivata. Hyvä maku illasta jäi, ja yleisökin tuntui sangen tyytyväiseltä. Kuvassa näkyy valitettavasti vain palanen urkuja vasemmassa nurkassa, kun ei ollut suuremmin aikaa keskittyä valokuvailuun.

Tässä ääninäytteenä Teijon urkujen kirpeänpuoleisesta soinnista Antonio Valenten (fl. 1565-80) ikiaikaiseen La Folia-teemaan säveltämä Lo Ballo dell´ Intorcia Tea-serkkuni soittamana. Ensimmäisessä Mutanzassa on käytössä Gedackt+Principal+Rohrflöte+Zimbel, toisessa Gedackt+Principal, kolmannessa, neljännessä, viidennessä ja kuudennessa samoin ja viimeisessä taas täydet urut. Kamarimusiikillisessa tilaisuudessa ei saatu mistään katedraalikaikua paikalle, joten siksi näin kuiva akustiikka.

4.7.2011 Sain nyt varmistuksen heränneelle epäilylleni: Teijon urkujen puhallinkopin äänieristyksessä on asbestilevyä. Aloin aavistella niin olevan, kun tutkin puhallinta tarkemmin. Koppi on tehty viilutetusta kimpilevystä, johon sisäpuolen vaimennus on tehty koolauksen päälle kuitulevyllä ja sen päälle naulatulla asbestimatolla. En tiedä maton kauppanimeä, enkä edes tiedä nimittäisinkö sitä enemmän matoksi vaiko levyksi. Paksuutta aineella on pari-kolme milliä ja se on vaalean harmaata, pinnassa on viirakuvio. Selviteltyäni asiaa, sain kuulla, että asbestia on käytetty Kangasalla ihan yleisesti tuon ajan uruissa ja että pois käytöstä se jäi vasta 70-luvun taitteessa. Varsinaista vaaraa materiaalista ei kuulemma ole, mutta on suositeltavaa poistaa se (kirkkojen) uruista suurempien korjausten yhteydessä. Korvaavaksi materiaaliksi suositellaan lasivillapohjaista "Akusto-Karhua", mitä se nyt nykyiseltä kauppanimeltään mahtaakaan olla. Pakkohan tuo asbesti on vaihtaa johonkin vähemmän ikuiseen materiaaliin, jotta saa taas nukuttua yönsä rauhassa. Tein Teijon uruille oman sivunsa tuonne Materiaalia-osioon: http://urut.polso.fi/?Urut:Kangasalan_Urkutehdas_Opus_669

27.6.2011 Kesäloman kunniaksi olen sahaillut Gedacktin ison oktaavin pillilautoja mittoihinsa. Paljon muuta ei urkurintamalta kuulukaan. Messinkiputkea tilasin pikkupillien jaloiksi. Askartelutarvikkeena(kaan) pienen, kuusimillisen putken hinta ei ollut aivan järisyttävä. Kokeeksi otin myös pätkän hiilikuitua, niin epäurkumaista kuin se onkin. Selvästi messinkiä kevyempää se ainakin on. Pitäisi ryhtyä poraamaan pillitukkia uusiksi, kun tein sen aikoinaan Bormannin ohjeen mukaan, ja hänen ohjeessaan Principal on muoviletkujen päässä julkisivussa. Sellaista en ajatellut tehdä. Nyt kuitenkin mietityttää koko dispositio. Minulla kun nyt sattuu jo olemaan neobarokkinen sirkkelisoitin. Ehkä muutankin Principalin nelijalkaiseksi. Tai pelkäksi kahdeksanjalkaisen diskantiksi. Cymbelin teko ei enää varsinaisesti näin pieniin urkuihin kiinnosta. Onneksi kuoroäänikertojen pillit jäivät vielä kesken.

30.5.2011 Opus ykkösen rakennusjärjestykseen tuli mutka, kun sain tietää ostaneeni kevättalvella myynnissä olleet Teijon kirkon urut. Tein tarjouksen lähinnä edullisen puhaltimen toivossa, kun kunnolliset puhaltimet pikku-urkuihinkin maksavat yli tonnin. Nämä ovat nykyvinkkelistä sen pahimman urkujenrakennuskauden, neobarokin tuotos. Pölkkylisteiden ja alimitoitetun ilmansyötön ansiosta tämän aikakauden uruille on kehittynyt huonohko maine. Puhallin ja kaupanpäällisiksi tullut positiiviurku on nyt noudettu. Urku on melko lailla käyttökunnossa, mutta epävireinen. Nyt vain viritellään, soitellaan ja kuulostellaan mitä tästä kaikesta seuraa. Kuvassa Teijon Suomen pienimmäksi sanottu kivikirkko parvelta alttarin suuntaan. Olivat saaneet jo uudet digitaaliurut nostetuksi tilalle.

26.4.2011 Olen sorvannut pikkuputkia Principalin jaloiksi. Lyhytaikainen kokeilu oli senttinen alumiiniputki, mutta sielu ei sietänyt käyttää alumiinia. Senttinen puuputki, jonka reikä on kuusimillinen, on vielä ihan mahdollinen tehdä sorvaamalla normaalilla puusorvilla. Sitä pienemmät näyttäisi olevan pakko tehdä jostain muusta materiaalista. Hommaan varmaankin jostain messinkiputkea, kunhan sopiva myyjä löytyy.

6.4.2011 Principalin isompia pillejä on työstetty kevään aikana, kun kuorojen pikkupillit alkoivat ärsyttää. Nyt on esiäänitettynä reilut kaksi oktaavia. Viimeisimmäksi olen väkertänyt pilleihin pakkeja ja jalkoja. Pakkien etukulman viistoamiseen kehittelin reunahiomakoneen päälle vastinetta, jolla kaikkiin pakkeihin saisi samanlaisen viisteen. Siinä kehitystyön lomassa tuli hiottua peukalonpäätäkin samalla. Onneksi vahinko oli pieni. Koneiden kanssa ei näköjään kuitenkaan kannata turhaan intoilla. Pillien jalat ajattelin tehdä ohutseinäisestä messinkiputkesta, mutta sitä löytyi vain väärän paksuisena - ainakin kun jo ehdin porata isompiin pilleihin senttiset reiät. Kuparinen vesijohtoputki taas on turhan jämerää. Täytyy tuumailla, tekisikö vaikka isommat pillinjalat puusta.

20.2.2011 Tänä viikonloppuna olen tehnyt taas pitkästä aikaa Cymbeliin ja Terzin pieniä pillejä. Ne ovat melko nopeita tehdä. Bormann sanookin saksalaisen täsmällisesti yhden äänitysvalmiin pillirivin valmistamiseen menevän kuutisen tuntia, mutta minulta tämä ei ainakaan onnistunut. Se on kai laitettava harjaantumattomuuden piikkiin. Pari oktaavia edellisellä kerralla liimatuista aihioista tuli kuitenkin viimeisteltyä.

Tallensin myös katkelman Opus 1:n ääntä. Seuraava näyte ainakin muistuttaa Heinrich Isaacin 1400-luvun sävelmää "Innsbruck ich muss dich lassen". Jotain kuvaa siitä saa viimeistelemättömän Gedacktin soinnista. Myös äänenlaatu on tallennuslaitteesta johtuen vaatimaton, mm. pillien alukkeet ja palkeen äänet nousevat pahempina esiin kuin mitä ne oikeasti ovat. Poljettavan kiilapalkeen tuottama painekin huojahtelee melkoisesti.

4.1.2011 Vuoden vaihtumisen kunniaksi sain Gedacktin kolmannen oktaavin tehtyä ja paikoilleen. Kaksi alinta oktaavia on suunniteltu siirrettävän konduktiletkuilla pois ilmalaatikolta. Sain viriteltyä ilmalaatikon taakse liitososan, josta letkut lähtevät alakautta pilleille. Kokeilemalla eri paksuisia pahvinpaloja korokkeena pakkien alla sain uudet pillit myös kuulostamaan kohtuullisen tasalaatuisilta. Nyt tällä voi jo soittaa musiikkia! Se on asian eri ulottuvuudet huomioonottaen mukava saavutus. Kuvassa pillejä ilmalaatikolla. Konduktien päässä olevat pillit on kiinnitetty ilmalaatikon päissä oleviin poikittaisiin rasterilautoihin. Osa on vielä sikin sokin.
Kokeilin tehdä myös joitain pieniä alikvoottipillejä. Niitä voi tehdä melko nopeasti isoihin pilleihin verrattuna. Keernapalaset liimataan isompaan puulevyyn, josta sitten sirkkelöidään pillien levyisia suikaleita. Näihin liimataan pillien sivut. Kansi kiinnitetään vasta äänitysvaiheessa, erityisesti sen takia koska Bormannin pillit ovat matalahuulisia. Äänitysvaiheessa ilmalaatikolla on helpointa asettaa oikea suun korkeus.