2009

30.12.2009 Valoin myös rengasliikkeen romulyijystä tankoja ilmaruumaan tulevia vetolankojen tiivisteiden painoja varten.
Näiden "pumpettien" tehtävänä on pitää soittoventtiilejä avaavia abstraktilankoja varten ilmalaatikon pohjaan poratut reiät ilmatiiviinä. Sana "pumpetti" on Anders Thulen kirjaluonnoksesta, joka on julkaistu Pentti Pellon väitöskirjan "Kaksi suomalaista urkuperinnettä" liitteenä. Mitään muuta suomennosta en ole kirjallisuudesta löytänyt. Pulpetti ehkä, kun saksaksi tuo osa on "Pulpete". Pumpetit tehtiin lyijystä valamalla ensin 12mm halkaisijaisiin pahviputkiin tankoja, joista sahattiin kuuden millin pätkiä. Näin syntyneiden nappien keskelle porattiin reikä ja alapinta päällystettiin nahalla. Tarvittava lyijy saatiin autokorjaamolta, josta mielihyvin annettiin tarvittava määrä raskasmetallijätettä.

Lopputuloksen mittatarkkuudesta ei tällä tavalla tullut aivan toivottu. Katkaisu- ja porausvaihetta varten täytyisi kehittää toimivampia jigejä kuin mihin tällä kertaa riitti kiinnostusta. Haitta on kuitenkin lähinnä esteettinen. Pumpetit ajanevat asiansa.

Ilmalaatikon teko edistyi sen verran, että liimasin kanavakerrokseen ilmakanavien pohjan sulkevan paperin. Paperi on yksinkertainen ratkaisu mahdollisten ilmavuotojen takia, koska se on helppo avata ja suljettaessa liimata taas uusi paperi. Ilmaruuman seinät ja pohjan sahasin ja liimasin kasaan myös. Ilmalaatikko jäi odottamaan lopullista kasausta.

20.12.2009 Aloitin ilmalaatikon teon Bormannin ohjeiden mukaan. Työ alkoi soittoventtiileistä. Urkujen rakentaminen näyttää olevan melkomoista sarjatyötä. Soittokoneistoon tarvitaan jokaista osaa 51 samanlaista kappaletta. Venttiilien työstämiseen käytin pääasiassa sirkkeliä, jolla erilaisia viisteitä on kohtuullisen helppoa tehdä. Kun koneessa on hyvä terä, se tekee myös siistin jäljen. Jostain syystä en mieltynyt Bormannin neuvomaan venttiiliin, joka avataan takapäästään vivun ja työntötapin avulla. En ollut nähnyt sellaista ratkaisua missään muualla. Jälkeenpäin ajatellen olisi vain kannattanut tehdä kirjan mukaan, koska niin tehden koneistosta tulee paljon yksinkertaisempi ja siksi nopeampi tehdä. Löysin kuitenkin netistä ohjeen, joka tuntui mukavammalta kuin Bormannin neuvoma: http://www.johansorgels.nl/bouwtips/speelklep/index.htm
Soittoventtiilin vetolenkki on yksinkertaista ja edullista tehdä noin 1mm paksusta punotusta nylon-siimasta. Poraa 2mm reikä soittoventtiiliin ennenkuin tiivistehuopa ja nahka on liimattu paikoilleen. Työnnä silmukaksi taitettu siimapunos tiivistepuolelta reikään ja laita toiselle puolelle syntyvään lenkkiin lyijykynä. Kiristä naru lyijykynän ympärille ja liimaa siima paikoilleen. Leikkaa tiivistepuolelta ylimääräiset pois pintaa pitkin terävällä veitsellä. Liimaa sen jälkeen huopa ja nahkatiiviste. Tämänkaltainen vetolenkki on äänetön.

Em. vetolenkistä vetämällä venttiili aukeaa. Lenkkiin voima kaksivartisista koskettimista johtuu työntöpuikon, vipan sekä vetoabstraktin avulla.

Olen myös liimannut ilmalaatikon kanavakerroksen kasaan. Se koostuu jokaista kosketinta vastaavasta kanavasta, jonka kautta ilma kulkee pilleihin. Soittoventtiili päästää ilman tähän kanavaan, kun kosketinta painetaan. Kuvassa vielä muutama väliseinä (Schied) liimaamatta.

12.11.2009 Syksyn viikonloppuina olen tehnyt koeluontoisesti Gedacktin pillejä. Tällä hetkellä kasassa on vähän toista oktaavia. Myös puisen prinsipaalipillin kokeilin tehdä. Mitat ovat em. Raphi Giangiulion kotiurkusivulta. Kirjastosta löytyi pari urkurakennuskirjaa, joitten englantia olen tavaillut iltakaudet: W.E. Dicksonin Practical organ Building, joka on luettavissa myös Internetissä: sekä Mark Wicksin Organ Building for Amateurs. Molemmat ovat 1800-luvun lopulta, mutta niistä on viime vuosina otettu näköispainoksia, jotka siis kirjastosta löysin. Syyskuun lopulla sain myös tiedon, että saksalainen Karl Bormannin kirja Heimorgelbau olisi ostettavissa Suomesta. Hankinkin sen, ja "suomennostyö" on meneillään.

22.8.2009 Löysin kesälomalla erään kotiinsa urut rakentaneen kanadalaisen Matthias Wandelin kotisivut http://www.sentex.net/~mwandel/organ/organ.html. Siellä oli onnistuttu kasaamaan soiva pikku-urku puuosista. Kun olen aina ollut kiinnostunut puuntyöstöstä, heräsi ajatus alkaa itsekin kokeilla samaa. Myös kesällä ostamani ja avaamani harmoni, jonka koneisto on samantyyppinen kuin urkujen, toimi innoittajana. Vähän myöhemmin löysin Raphi Giangiulion kotiurkusivut http://www.rwgiangiulio.com/index.htm, joissa selostetaan isomman puupillisen kotiurun rakentaminen. Itse asiassa eräänä alkusyynä voitaisiin mainita myös kaustislaisen Abraham Björkin kirjoittamat muistelmat, joissa hän selosti veljensä urkurakennuspuuhia 1860-luvulla, pahimpien nälkävuosien kynnyksellä. Tämä teksti on julkaistu Perhonjokilaakson sukututkimusyhdistyksen lukemistossa, ja myös näillä sivuilla: http://urut.polso.fi/?Materiaalia:Artikkeleita:Vanhan_opettajan_muistelmia  Tutustuin kirjoitukseen jo vuosia sitten. Kirjoittajan uskomaton ennakkoluulottomuus sekä soitannollisissa että muissa harrasteissa, kuvaisiko sitä nyt vaikka elämänhaluksi, herätti ajattelemaan: Jos Venäjän vallan alla 1800-luvun nälkävuosina Kaustisella, niin miksei EU-aikana 2000-luvun Vetelissä? Onhan kaikkinainen käsityöläisyys nykyään paljon helpompaa kuin tuolloin. Siitä kaikki sai alkunsa.