Päiväkirja

jossa selostetaan noin viisiäänikertaisen puupillisen urkupositiivin rakentamisesta sivupoluille karkaillutta urkuharrastusta.
sivu : previous_img  2 / 4  next_img

Taanilan urkuhistoria ja kilpailukykyloikka

09.08.2016

Kleopatrasta Juha Sipilään. Luento Vetelin lukion salissa 7.8. klo 14
Urkumusiikin lumo ja kilpailukykyloikka. Konsertti kirkossa 7.8. klo 19

Hannu Taanilaa on muistaakseni jossain yhteydessä hieman ilkeämielisestikin luonnehdittu DDR:n kansanpuistoon unohtuneeksi vanhaksi kovaääniseksi. Tämä Organum-seuran kunniajäsen, Yleisradion pitkäaikainen, nykyään eläkkeelle jäänyt toimittaja, tarjosi Vetelin ensimmäisten irtanaisviikkojen tilaisuuksissa viime sunnuntaina urkuhistoriaa omalla höystöllään. Paikallisessa elämänmenossa ainutlaatuista luentoa oli tullut todistamaan viitisenkymmentä kuulijaa yli kirkkokunta- ja puoluerajojen, illan konsertissa väkeä oli ollut vielä reilusti enemmän. Kertoneeko tämä sitten jotain maamme hengellisestä tilasta, nykypolitiikasta, musiikin voimasta vaiko Taanilasta itsestään, jääköön itse kunkin pohdittavaksi. Hänen kiinnostava kiertojuoksunsa vilisti postmodernin helponoloisesti halki urkuhistorian vuosisatojen. Mutta niin se on mentäväkin, kun kyseessä on niin pitkä ja monipolvinen historia ja kun kyseessä on Hannu Taanila.

Kesäretki Kangasalle

29.07.2016

Kiireisestä kesästä johtuen tämä päiväkirjamerkintä ilmestyy vasta syksyllä.

Kuten jo monesti aikaisemmin on käynyt ilmi, rakenteilla olevien urkujeni avoimen prinsipaalihuiluäänikerran esikuvana on ollut Anders Thulén 1800-luvun puolivälin kamariurkujen nelijalkaisen huilun mensuuri. Rakentamani äänikerta on ollut viimeistä silausta vaille soittokunnossa jo jonkin aikaa, mutta minulle ei tähän mennessä ollut tarjoutunut tilaisuutta päästä kuulemaan Thulén alkuperäisen äänikerran sointia. Minua on askarruttanut, kuinka samanlainen sointi tekemissäni pilleissä on verrattuna originaaliin, ja miten tehtyjen pillien äänitys kannattaisi viimeistellä.

Alkukesästä sain Pentti Pellolta ystävällisen kutsun tulla Kangasalle tutustumaan paikallisessa kotiseutumuseossa säilytettäviin kamariurkuhin, jotka on tehty evankelisen herätysliikkeen perustajalle F.G. Hedbergille. Heinäkuun lopulla saatiin aikataulut sopimaan, ja tein reissun Pirkanmaalle.

Gedackt

14.07.2016

Urkujeni kahdeksanjalkainen gedackt on jaettu niin, että diskanttipuolisko sijaitsee ilmalaatikon päällä omalla tukillaan ja bassopuolisko on kuljetettu ilmalaatikon molemmille puolille kaapin sivuseinille. Viime postauksessa käsittelin gedacktin bassopuoliskon listeen tiivistystä ja siihen liittyvää pillitukin tekoa. Nyt vuorossa on diskanttipuolisko, jonka pillitukin viimeistelin ja tiivistin jo viime kesänä.

Pillitukin kiinnitystä

29.06.2016

Viime postauksessa kirjoitin urkujen äänityksestä, jonka aloitin nelijalkaisesta avoimesta äänikerrasta. Siinä yhteydessä mainitsin, että tässä vaiheessa olisi tarkoituksenmukaista alkaa etsiä kokonaissointia kahdeksanjalkaisen ja nelijalkaisen välille.

Urkujen rakentamisen alkuvaiheessa minua kiinnosti saada mahdollisimman äkkiä soitettavaa materiaalia, ja äänikerran viimeistely tuntui siinä valossa toisarvoiselta. Tässä vuosien mittaan minulle on kehittynyt jo jonkinlaista kokonaisnäkemystä ja sen verran kriittisyyttä muiden antamille ohjeille, että uskallan jo soivan materiaalin perusteella arvioida, mitä näistä uruista on mahdollista saada. Siksi nyt oli selvästikin tullut aika tehdä jotain näkyvää, siis kuuluvaa.

Äänityksestä

01.05.2016

Urkupillien äänittäminen on karkeasti ottaen ilmavirran ohjaamista pillin alahuulesta kohti ylähuulta niin, että saadaan aikaan toivotunlainen sointi. Gedackteissa virtauksen täytyy mennä enemmän pillin sisään kuin ulos, samoin kartiomaisissa ja puolitukituissa pilleissä, mutta avoimen pillin ilmavirta täytyy suunnata enemmän ulos kuin sisään. Käytännössä ilmavirran suuntaamista on helppoa kokeilla nostamalla pakkia, jolloin ilmavirta suuntautuu pillin sisään tai laskemalla, jolloin ilmavirta suuntautuu ulkopuolelle.

Lisäksi äänitysvaiheessa säädetään pillin ilmanpaine sopivaksi, jotta pilli ääntää puhtaasti ja pyritään poistamaan kaikki soinnin sivuäänet. Ilmanpainetta säädetään pillin jalan reiällä sekä ääniraon paksuudella. Myös suun korkeus on yksi äänitysparametri, mutta puupilleissä on käytännöllisintä veistää ylähuuli jo pillin kasausvaiheessa.

Kun kirkko palaa

26.03.2016

Eilen lankalauantain iltana puoli yhdeksän aikoihin sain epätodelliselta tuntuvan puhelinsoiton Ylivieskasta: kirkko palaa. Tuossa vaiheessa palohälytyksestä oli kulunut tunnin verran, ja kirkon torni oli jo romahtamassa.

Palokunta oli hälytyksen jälkeen muutamassa minuutissa paikalla, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Kuivaputkisprinklausta, jolla kirkon ullakkoa on tarkoitus palotilanteessa kastella, ei saatu käyttöön, koska ilmeisesti tulen kuumuus esti menemästä seinänvierustalle. Palon ajankohta ja nopea kehittyminen viittaavat tuhopolttoon. Yksi teosta epäilty saatiin kiinni samana iltana ja hän myös alustavasti myönsi sytyttäneensä palon.

Pullopilli

10.02.2016

Die Hausorgel-lehden viime vuoden numerossa oli jo aiemmin esitttelemäni suomalaisesta kotiurkurakentamisesta kertovan artikkelin lisäksi mm. kiinnostavia teoriaa ja käytäntöä käsitteleviä artikkeleja. Yhdestä innostuin niin paljon, että ryhdyin kokeilemaan.

Klaus Zeidlewicz esittelee lehden sivuilla 47-48 juomapulloefektiä ja sen soveltamista urkupilliin. Hän on tehnyt sen havainnon, että pulloon puhallettaessa syntyy matalampi ääni kuin mitä pullon fyysinen pituus antaisi olettaa. Hänen mukaansa pohjasta suuhun mitattuna 30 cm (1') pituinen lasipullo soi pienen c:n korkeudella, mikä tarkoittaa että pullo soi oktaavin alempaa kuin saman mittainen tavallinen tukittu urkupilli. Pienten urkujen rakentajalle tämä avaa kiinnostavia näkymiä, onhan 16' Subbass yleensä sekä suuritöisin että tilantarpeensa takia myös vaikeimmin sijoitettava äänikerta kotiuruissa.

Hauslaib-gedackt

11.01.2016

Nürnbergin Kleingedackt tuli vuodenvaihteen jälkeen äänitystä vaille valmiiksi. Pakkien ja hattujen teossa vierähti yllättävän kauan, kun halusin niihinkin esikuvana olleen äänikerran tunnelmaa. Pillien lopullinen mittaansahaaminen on vielä tekemättä, samoin jalat, hattujen tiivistäminen sekä ilmankuljetusten viimeistely jalasta huuleen. C-pillit viimeistelin sointikuntoon, ja kyllä tulokseen voi olla minusta aivan tyytyväinen.

Suomalaisia kotiurkurakentajia

05.01.2016

Urkujenrakennusvuosi 2015 on ollut vaihteleva. Paljon enempään sitä vuoden alussa kuvittelee ehtivänsä kuin mitä vuoden lopussa huomaa saavuttaneensa. Siinä se nuoruus hupenee tasapainoillessa mielenkiintoisen elinkeinon, mielenkiintoisten harrastusten ja muun elämän välillä. Tänä vuonna olen oikeastaan saanut kiitettävän paljon aikaa harrastuksille. Ja onpa kuluneena vuonna urkujenrakennuksenkin asia mennyt eteenpäin.

Vuoden lopussa tapahtui sellainen mukava asia, että tämä harrastukseni pääsi esille saksalaisen ja luultavasti maailman ainoan kotiurkujen rakentamiseen erikoistuneen Die Hausorgel-aikakauslehden vuoden 2015 numerossa.

Kuulumisia pilliverstaalta

09.12.2015

Kolme kuukautta mittalistan valmistumisesta, ja nyt jo pääsin pillintekoon. Tässä on kaikki 51 nürnbergiläiseen 1500-luvun lopun tyyliin tehdyn 4' Kleingedacktin pillinaihiota.

Täydentävä regaalipäivitys

07.11.2015

Tässä vielä toinen täydentävä päivitys koskien Sibelius-Akatemian Kuopion yksikön urkuja. Kuvassa oppilaitoksen 1992 hankittujen Verschueren-urkujen kakkossormion Dulciaan 8vt, jonka kaikutorvet ovat jo vähän regaalia pidempiä. Oikeanpuoleisessa kuvassa pienin, kolmiviivaista g:tä soiva pilli avattuna.

Suuri regaalipäivitys

17.10.2015

Kieliäänikerroista intoutuneena, ja kun muutenkin asiaa sinne suunnalle oli, kävin tutustumassa Sibelius-Akatemian Kuopion osaston harjoitusurkuihin. Mainittu kohde on Suomessa yksi parhaita, mikäli haluaa perehtyä erilaisiin lyhytkaikutorvisiin kieliäänikertoihin yhdellä kertaa.

Marian kappelin regaaliäänikerta

22.09.2015

Kokkolan Marian siunauskappeliin ollaan pystyttämässä Kaarlelan kirkon vanhoja Gustav Normann-urkuja vuodelta 1879. Niiden tieltä purettiin entiset Heinrich-urut vuodelta 1974.

Matkani kieliäänikertojen huikaisevaan maailmaan saattoi alkaa, kun minulle monen mutkan jälkeen tarjoutui tilaisuus hankkia näiden purettavien Heinrich-urkujen kieliäänikerta, joka on 1970-luvun saksalaista tuotantoa.

Hauslaib-mensuurista

12.09.2015

Kesäaika meni taas kovin äkkiä kuin sillä entisellä harakalla runossa. Tällä kertaa sain kuitenkin analysoitua lisää Hauslaib-mensuuria, josta oli puhetta viimeksi toukokuussa. Silloin totesin, että sen lisäksi että mittaustulokset samastakin äänikerrasta poikkeavat paikoin useita millejä, oli pillien identifioinnin kanssa ongelmia, koska Pollensin ja Ayatsin listojen merkinnät ovat erilaisia.

Pillitukin muokkausta

29.07.2015

Nelijalkaisen äänikerran pillitukin valmistuttua kävin muokkaamaan joskus hyvin alkuvaiheessa tehtyä gedacktin diskanttipuolen pillitukkia, joka on tehty vanerista. Samalle leveälle tukille oli porattu reiät myös taimmaisen äänikerran pillejä varten. Nyt sahasin äänikerrat erilleen, kun olen saanut sen näkemyksen, että sellainen helpottaa huoltamista.

blogikirjoituksia : 55
sivu : previous_img  2 / 4  next_img
Powered by CMSimpleRealBlog