Päiväkirja

jossa selostetaan noin viisiäänikertaisen puupillisen urkupositiivin rakentamisesta sivupoluille karkaillutta urkuharrastusta.
sivu : previous_img  1 / 4  next_img

Oktaavi lisää pillejä

11.05.2018

Kleingedacktin pienimmät pillit sain sointivalmiiksi huhti-toukokuun vaihteessa. Vuolin tulpat ja kiinnitin pakit paikoilleen. Verstaalta tulleiden pillien huulia ja ilmaväyliä täytyy aina vähän siistiä ja yhtenäistää niiden geometrioita, jotta ne saa soimaan kunnolla. Kaikkea ei vieläkään tehty, vaan lopullinen äänitys jää odottamaan, kunnes kaikki pillit ovat uruissa. Ohessa kuvia ylimmän oktaavin äänittämisestä ja lopussa fasadikuva opus ykkösestä. Käänsin kaappia, joten se mahtuu nyt paremmin kokokuvaan.

Pentti Pellon muistolle

05.05.2018

Viime sunnuntaina 29.4.2018 Helsingin Sanomissa julkaistiin kuolinilmoitus, joka levisi nopeasti uruista kiinnostuneiden piirissä. Urkurakentaja, professori ja merkittävin suomalainen urkuteoreetikko Pentti Pelto on poissa. Hän siirtyi ajasta iäisyyteen 22.4.2018 lähes 80 vuoden iässä.

Kleingedacktia tukille

07.04.2018

Kleingedacktin pillit odottivat varastossa yli kaksi vuotta. Tekovaiheessa niiden tulpat ja pakit jäivät aihioiksi. Pillien soivaan kuntoon saattaminen täytyi nyt aloittaa vuolemalla tulppiin kahvat esikuvan mukaan ja varustamalla ne säämiskätiivistein sekä sovittamalla tulpat pilleihin. Sitten talttasin ja viilasin pahimmat rosot keernakammioista, laitoin pakit pahviliuskan kanssa paikalleen maalarinteipillä ja sahasin pillit lopulliseen mittaansa.

Tiivisteitä

14.01.2018

Alimman oktaavin pillien kuljetuksia lukuunottamatta Kleingedacktin pillitukki tuli puuvalmiiksi viime vuoden lopulla. Maalasin sen temperamaalilla punaiseksi aiemmin päätettyä värisuunnitelmaa noudatellen: vanhoissa uruissa sisuskalut ovat monesti kirkkaan punaiset. Nyt aloitin tukin paikoilleen laittamisen tekemällä listetiivisteet Liegelindistä ja liimaamalla ne paikalleen sekä pillitukkiin että ilmalaatikkoon. Ohessa kuvakertomus näistä tapahtumista.

Pillitukkia

31.12.2017

Joulukuussa ehdin kaikkiaan neljänä päivänä verstaalle ja se näkyy jo päiväkirjan päivitystiheydessäkin. On hienoa, kun saa välillä jotain valmista aikaiseksi. Pillitukkiin liimattiin kansi ja pieteetillä nysvätyt kanavat peittyivät. Sekin on tavallaan hienoa, kun saa kätkeä jotain viimeisteltyä ja mietittyä niin, että vain harvat tajuavat mitä oikeasti on sisällä.

Kuin madonsyömää puuta

12.11.2017

Opus ykkösessäni oli vielä vapaana fasadiprincipalin ja avoimen nelijalkaisen välissä Zimbelille alunperin tarkoitettu liste. Paikka on nelijalkaiselle gedacktille kieltämättä ahdas ja ilmalaatikon poraukset pienet, ja jos aloittaisin urkujen rakentamisen kokonaan alusta, varaisin äänikerralle enemmän tilaa ja ilmaa. Alustavien kokeilujen perusteella pillit ääntävät hyvin pienellä puhaltamisella, joten nykyisetkin reiät tuntuisivat riittävän, ja tarkalla järjestämisellä sain pillit mahtumaan kaappiin niin, että niille jää todennäköisesti riittävästi tilaa myös vapaan soimisen kannalta.

Takafasadi

16.06.2017

Yli kolme kuukautta meni muissa merkeissä, mutta nyt ehdin pitää viikon loman, jonka aikana löytyi hieman aikaa myös uruille. Joskus huhtikuussa sahailin takafasadin kehyksen puutavaraa ja nyt oli tullut aika loveta osat yhteen.

Kaappi edistyy

26.02.2017

Viime vuoden lopulla aloitin työt uudessa työpaikassa, jossa työnkuva ja työaika muuttuivat jonkin verran edelliseen työhön verrattuna. Uuden opettelun lisäksi tässä on ollut ja on tulossa kaikkea muutakin ajankulua, joka pitää oivallisesti ajatukset loitolla urkujen rakentamisen jalosta taiteesta – siitäkin huolimatta, että kirjassaan Karl Bormann esittää saksalaiseen tapaansa normaalin päivätyön ohella olevan ihmiselle mahdollista irrottaa viikostaan 20 tuntia urkujenrakennukselle. Vähän kuitenkin viikonloppuisin olen tätä urkuprojektiakin jaksanut ja pystynyt edistää.

Fasadikehyksen tekoa

20.01.2017

Viime vuoden lopulla suunnitteluasteelle tullut urkujen julkisivu on talven aikana alkanut realisoitua. Ensimmäinen konkreettinen merkki on julkisivun kehys, jonka puutavaran sahasin mittaansa jo marraskuussa. Jouluvapailla tein sitten kehyksen nurkkiin liitoksia ja nyt tammikuussa sovitin kaarevan yläosan paikalleen. Liitoksina ovat lohenpyrstöt, ja niiden teossa pyrittiin etsimään sellaiset tekotavat, joita esikuvan uruissakin 1500-luvulla olisi voitu käyttää.

Lastenjalkio

02.12.2016

Kokkolanseudun Urkuseura tilasi minulta keväällä lastenjalkion, joka sijoitettaisiin Kaarlelan kirkkoon. Kun urkuhommia tekee firaapelityökseen, asiat etenevät joskus verraten hitaasti. Touko-kesäkuussa kävin tutustumassa Oulun Karjasillan kirkon uudehkojen Sotkamo-urkujen vastaavaan lastenjalkioon ja mittaamassa Kaarlelan Frobenius-urkuja, jotta jalkion saisi sopimaan paikalleen. Kesän aikana syntyivät suunnitelmat, ja elo-syyskuussa pääsin rakentamaan. Jalkio tuli valmiiksi marraskuussa, aika tarkkaan puoli vuotta projektin aloittamisesta.

Opus ykkösen ulkonäkö

09.11.2016

Lähes vuosi sitten tein urkuihin uuden nelijalkaisen gedackt-äänikerran vanhan 1500-luvun eteläsaksalaisen mallin mukaan. Kulunut vuosi on mennyt sen paikalleen saattamista valmisteleviin töihin.

Loppukesällä ryhdyin piirtämään äänikerran sijoittelua urkuihin, joka osoittautui yllättävän haasteelliseksi, vaikka pillien mensuuri onkin ahdas ja pillit näinollen vievät vain vähän tilaa. Oikeastihan Bormannin ilmalaatikolla ei ole tilaa kuin yhdelle nelijalkaiselle äänikerralle, mutta näihin urkuihin niitä on tulossa kaksi. Sijoittelusuunnitelman luonnokset tuottivat sen johtopäätöksen, että urkukaappia täytyy tehdä eteenpäin, jotta ilmalaatikolta pois siirrettäville isoille pilleille löydetään kullekin omat paikkansa ja ne saadaan kiinnitettyä kaapin rakenteisiin.

Kokkolan Normann-projektista

29.09.2016

Kokkolan Marian hautausmaan siunauskappeliin ollaan pystyttämässä uusia urkuja. Oikeastaan urut eivät ole uudet, vaan Kaarlelan kirkosta 1958 poistetut, jotka nyt liki 60 vuoden varastoinnin jälkeen restauroidaan ja otetaan jälleen käyttöön.

8' tenorioktaavin ripustus

20.08.2016

Gedacktin bassopuolen pillit on sijoitettu kaapin sivuille C/Cs-jaolla. Basso-oktaavin pitkät pillit ovat aivan kaapin sivuseiniä vasten, ja pillit välillä B-h0 on sijoitettu pitkien pillien ja ilmalaatikon väliin ylemmäs ilmalaatikon kannella olevien pillien tasalle, jotta bassopillit voivat soida mahdollisimman esteettömästi kaapin sisälle.

Tähän asti ajatuksena on ollut tehdä tenorioktaaviin samanlaiset putkilla ilmalaatikkoon liitetyt tukit kuin alemmassa oktaavissa. Vaikka tämä osoittautui järjestelynä aivan toimivaksi, on tukeista oikeastaan turhanaikaistakin vaivaa, kun pillit voisi ripustaa bassopillien kylkeen, ja liittää ilmalaatikolta tulevat letkut suoraan pilleihin.

Ihan jo silkasta mielenkiinnosta puuntyöstömenetelmiä kohtaan ja em. parannuksen toivossa ryhdyin kokeilemaan kahteen suuntaan kiilamaisten pillinkannatinpalikoiden tekoa lohenpyrstöjyrsimellä. Kannatus toteutettaisiin niin, että pillien puolelle jyrsittäisiin palikoita vastaava kolo, johon lohenpyrstölista kiilautuisi. Sitä varten piti tehdä jyrsimelle ohjain. Kun homman jujusta sai kiinni, oli tekeminen hyvin antoisaa.

Taanilan urkuhistoria ja kilpailukykyloikka

09.08.2016

Kleopatrasta Juha Sipilään. Luento Vetelin lukion salissa 7.8. klo 14
Urkumusiikin lumo ja kilpailukykyloikka. Konsertti kirkossa 7.8. klo 19

Hannu Taanilaa on muistaakseni jossain yhteydessä hieman ilkeämielisestikin luonnehdittu DDR:n kansanpuistoon unohtuneeksi vanhaksi kovaääniseksi. Tämä Organum-seuran kunniajäsen, Yleisradion pitkäaikainen, nykyään eläkkeelle jäänyt toimittaja, tarjosi Vetelin ensimmäisten irtanaisviikkojen tilaisuuksissa viime sunnuntaina urkuhistoriaa omalla höystöllään. Paikallisessa elämänmenossa ainutlaatuista luentoa oli tullut todistamaan viitisenkymmentä kuulijaa yli kirkkokunta- ja puoluerajojen, illan konsertissa väkeä oli ollut vielä reilusti enemmän. Kertoneeko tämä sitten jotain maamme hengellisestä tilasta, nykypolitiikasta, musiikin voimasta vaiko Taanilasta itsestään, jääköön itse kunkin pohdittavaksi. Hänen kiinnostava kiertojuoksunsa vilisti postmodernin helponoloisesti halki urkuhistorian vuosisatojen. Mutta niin se on mentäväkin, kun kyseessä on niin pitkä ja monipolvinen historia ja kun kyseessä on Hannu Taanila.

Kesäretki Kangasalle

29.07.2016

Kiireisestä kesästä johtuen tämä päiväkirjamerkintä ilmestyy vasta syksyllä.

Kuten jo monesti aikaisemmin on käynyt ilmi, rakenteilla olevien urkujeni avoimen prinsipaalihuiluäänikerran esikuvana on ollut Anders Thulén 1800-luvun puolivälin kamariurkujen nelijalkaisen huilun mensuuri. Rakentamani äänikerta on ollut viimeistä silausta vaille soittokunnossa jo jonkin aikaa, mutta minulle ei tähän mennessä ollut tarjoutunut tilaisuutta päästä kuulemaan Thulén alkuperäisen äänikerran sointia. Minua on askarruttanut, kuinka samanlainen sointi tekemissäni pilleissä on verrattuna originaaliin, ja miten tehtyjen pillien äänitys kannattaisi viimeistellä.

Alkukesästä sain Pentti Pellolta ystävällisen kutsun tulla Kangasalle tutustumaan paikallisessa kotiseutumuseossa säilytettäviin kamariurkuhin, jotka on tehty evankelisen herätysliikkeen perustajalle F.G. Hedbergille. Heinäkuun lopulla saatiin aikataulut sopimaan, ja tein reissun Pirkanmaalle.

blogikirjoituksia : 53
sivu : previous_img  1 / 4  next_img
Powered by CMSimpleRealBlog