Urkuhistoria

Opus ykkösen ulkonäkö

09.11.2016

Lähes vuosi sitten tein urkuihin uuden nelijalkaisen gedackt-äänikerran vanhan 1500-luvun eteläsaksalaisen mallin mukaan. Kulunut vuosi on mennyt sen paikalleen saattamista valmisteleviin töihin.

Loppukesällä ryhdyin piirtämään äänikerran sijoittelua urkuihin, joka osoittautui yllättävän haasteelliseksi, vaikka pillien mensuuri onkin ahdas ja pillit näinollen vievät vain vähän tilaa. Oikeastihan Bormannin ilmalaatikolla ei ole tilaa kuin yhdelle nelijalkaiselle äänikerralle, mutta näihin urkuihin niitä on tulossa kaksi. Sijoittelusuunnitelman luonnokset tuottivat sen johtopäätöksen, että urkukaappia täytyy tehdä eteenpäin, jotta ilmalaatikolta pois siirrettäville isoille pilleille löydetään kullekin omat paikkansa ja ne saadaan kiinnitettyä kaapin rakenteisiin.

Kokkolan Normann-projektista

29.09.2016

Kokkolan Marian hautausmaan siunauskappeliin ollaan pystyttämässä uusia urkuja. Oikeastaan urut eivät ole uudet, vaan Kaarlelan kirkosta 1958 poistetut, jotka nyt liki 60 vuoden varastoinnin jälkeen restauroidaan ja otetaan jälleen käyttöön.

Taanilan urkuhistoria ja kilpailukykyloikka

09.08.2016

Kleopatrasta Juha Sipilään. Luento Vetelin lukion salissa 7.8. klo 14
Urkumusiikin lumo ja kilpailukykyloikka. Konsertti kirkossa 7.8. klo 19

Hannu Taanilaa on muistaakseni jossain yhteydessä hieman ilkeämielisestikin luonnehdittu DDR:n kansanpuistoon unohtuneeksi vanhaksi kovaääniseksi. Tämä Organum-seuran kunniajäsen, Yleisradion pitkäaikainen, nykyään eläkkeelle jäänyt toimittaja, tarjosi Vetelin ensimmäisten irtanaisviikkojen tilaisuuksissa viime sunnuntaina urkuhistoriaa omalla höystöllään. Paikallisessa elämänmenossa ainutlaatuista luentoa oli tullut todistamaan viitisenkymmentä kuulijaa yli kirkkokunta- ja puoluerajojen, illan konsertissa väkeä oli ollut vielä reilusti enemmän. Kertoneeko tämä sitten jotain maamme hengellisestä tilasta, nykypolitiikasta, musiikin voimasta vaiko Taanilasta itsestään, jääköön itse kunkin pohdittavaksi. Hänen kiinnostava kiertojuoksunsa vilisti postmodernin helponoloisesti halki urkuhistorian vuosisatojen. Mutta niin se on mentäväkin, kun kyseessä on niin pitkä ja monipolvinen historia ja kun kyseessä on Hannu Taanila.

Kesäretki Kangasalle

29.07.2016

Kiireisestä kesästä johtuen tämä päiväkirjamerkintä ilmestyy vasta syksyllä.

Kuten jo monesti aikaisemmin on käynyt ilmi, rakenteilla olevien urkujeni avoimen prinsipaalihuiluäänikerran esikuvana on ollut Anders Thulén 1800-luvun puolivälin kamariurkujen nelijalkaisen huilun mensuuri. Rakentamani äänikerta on ollut viimeistä silausta vaille soittokunnossa jo jonkin aikaa, mutta minulle ei tähän mennessä ollut tarjoutunut tilaisuutta päästä kuulemaan Thulén alkuperäisen äänikerran sointia. Minua on askarruttanut, kuinka samanlainen sointi tekemissäni pilleissä on verrattuna originaaliin, ja miten tehtyjen pillien äänitys kannattaisi viimeistellä.

Alkukesästä sain Pentti Pellolta ystävällisen kutsun tulla Kangasalle tutustumaan paikallisessa kotiseutumuseossa säilytettäviin kamariurkuhin, jotka on tehty evankelisen herätysliikkeen perustajalle F.G. Hedbergille. Heinäkuun lopulla saatiin aikataulut sopimaan, ja tein reissun Pirkanmaalle.

Barcelonan Hauslaib-klaviuruista virtuaalinen äänipankki

27.12.2014

Loppuvuosi on mennyt urkujenrakennuksen sijaan tiiviisti muilla elämänaloilla. Sain vietyä opiskeluni päätökseen, joten ehkä tulevaisuudessa jää jopa entistä enemmän aikaa harrastuksille. Ilokseni huomasin, että tämän vuoden jälkipuoliskolla kovasti kohkaamistani Barcelonan Museu de la Músican Hauslaib-klaviuruista on hiljattain julkaistu myös Hauptwerk- tai GrandOrgue ohjelmissa toimiva äänipankki.

Kiinnostavia pikkupositiiveja vol.2

13.11.2014

Hauslaib-klaviurun ohella toinen pieni positiivi, jonka mensuureja olen viime aikoina selvitellyt, on Gottlieb Näserin vuonna 1734 tekemä ja sitä säilytetään Nürnbergin museon soitinkokoelmassa. Pieneen laatikkoon rakennetussa kannettavassa positiivissa on 5 ja puoli äänikertaa ja ahtaat mensuurit. Hyvin samanlainen positiivi on myös Berliinin musiikkimuseossa.

Barcelonan Hauslaib-klaviurku

01.09.2014

Joskus noin vuosi sitten törmäsin Internetissä mielenkiintoiseen klaviurkuun, tai mikä sen virallinen suomenkielinen nimitys lieneekin. Tässä hyvin pienikokoisessa soittimessa on yhdistetty kolmiäänikertainen urkupositiivi, regaali ja oktaavispinetti, joita kaikkia voidaan soittaa yhtä aikaa tai erikseen. Tämä antaa sointivärin muunteluun näin pieneksi soittimeksi todella häkellyttävät mahdollisuudet. Soitin on Barcelonan musiikkimuseossa ja se on tehty todennäköisesti Nürnbergissä vuoden 1590 tienoilla. Tekijä lienee Laurentius Hauslaib, joka vaikutti noihin aikoihin seudulla.

VPO-soittokonsoli

09.09.2013

Kevättalvella 2013 innostuin opettelemaan urkujen soittoa yksityisen soitonopettajan johdolla. Syksypuolella urkutuntini saivat toivottua jatkoa, ja harjoitussoittimen tarve alkoi olla ilmeinen: tarvittaisiin vähintään kaksimanuaalinen urku täydellä jalkiolla. Oikeastaan ainoaksi budjettitason vaihtoehdoksi jäi tehdä oma soittokonsoli ja käyttää GrandOrgue-tietokoneohjelmaa, jota olenkin jo selostanut omassa osiossaan.

blogikirjoituksia : 8
Powered by CMSimpleRealBlog