Teoria

Barcelonan ja New Yorkin mensuureista

29.04.2015

Sain hankittua edellisessä postissa mainitun New Yorkin Met-museon säilyneiltä äänikerroiltaan tiettävästi muuttamattoman Hauslaib-klaviurun pillimensuurit. Ne löytyvät kirjasta Das österreichische Cembalo: 600 Jahre Cembalobau in Österreich: im Gedenken an Hermann Poll aus Wien (1370-1401), jossa on Stewart Pollensin kirjoittama artikkeli tästä soittimesta. Kirja on valtavan laaja ja maksaa julkaisijan verkkokaupassa monta sataa. Sain kaikeksi onneksi tilattua sen kirjaston kaukolainana.

Tässä nyt sitten edelliseen kaavioon mustalla lisättynä Met-museon soittimen pillien laajuusmensuurit. New Yorkissa on säilynyt gedacktin lisäksi alkuperäinen 2' avoin äänikerta, joka on käyristä kaikkein ylin. Barcelonan kuvaaja on edellisestä postista poiketen esitetty nykytilaisena, vain alkuperäiseen positioonsa yhden puolisävelaskelen verran alaspäin siirrettynä.

Mittojen analysoinnin tuloksena tuli ainakin tarve pakittaa askel. Luuloni Barcelonan pillimittojen perusteella oli, että suuri hajonta johtuu siitä, kun Barcelonan soitinta on muokattu myöhemmin ja pillejä osin järjestetty uudelleen. Kuten kuvaajastakin voidaan päätellä, New Yorkin mittojen perusteella tämä hypoteesi ei tunnu toimivalta. Samaan tyyliin kuin Barcelonassa, New Yorkissakin gedacktin pillien sivusuhde vaihtelee välillä 1,47-2,34. Kuten kuvaajista näkyy, myöskään laajuusmensuuri ei asetu suoraviivaiselle käyrälle. Samankaltainen vaihtelu toistuu myös kaksijalkaisessa äänikerrassa. Näin ollen se ajatus, että sivusuhteeltaan radikaalisti yli 2:n menevät pillit olisivat automaattisesti toisesta äänikerrasta, ei tunnu enää uskottavalta. Pillien välillä yksinkertaisesti vain on paljon heittoa.

Sitä, johtuvatko heitot työn suurpiirteisyydestä vai jostain sen aikaisesta mittojen määritysjärjestelmästä, en osaa sanoa. Suhteellisesti heitot näyttäisivät pahenevan diskanttia kohti, mikä onkin luonnollista mittojen pienentyessä. Toisaalta New Yorkin äänikertojen mitat ovat varmaankin riittävän samankaltaisia kuin Barcelonassa, jotta ne olisi voitu tehdä saman mittalistan perusteella.

Barcelonan äänikerran mitat on esitettty myös tässä nyt hankkimassani julkaisussa, ja sen arvot ovat selvästi eri mittauksen tulosta kuin Barcelonan musiikkimuseon julkaisemat. Mitoissa on kauttaaltaan eroja, suurimmat jopa useita millejä. Joku on ollut huolimaton. Tämän mittauksen käyrää ja sen vaikutusta kokonaisuuteen en ole vielä ehtinyt analysoida. Suurimmilla poikkeamilla mahtaa olla jo jonkinlaista vaikutusta pillin sointiväriin.

Ehkä asioista ei kannata tehdä turhan monimutkaisia. Ehkäpä luotettavin rekonstruktio äänikerrasta saadaan aikaan valitsemalla jompikumpi (tai joku kolmesta) alkuperäisten soittimien mittauksista ja noudattamalla sitä. Tätä jään pohtimaan. Myös pillien huulenkorkeudelle täytyisi vielä löytää kaikkein alkuperäisin arvo.

Vielä yksi mielenkiintoinen havainto oli se, että Hauslaibin kaksijalkainen äänikerta noudattelee melkolailla Opus ykköseen tekemääni Bormannin prinsipaalin mensuuria, vaikkakin kuvaajia vertailemalla voisi olla sen "haulikolla ammuttu" versio.

 

kommentteja: 0

ei vielä kommentoitu

kirjoita kommentti:

* pakolliset kohdat
nimi:*
sähköposti: (ei julkaista)*
kommenttisi: *
 
Kirjoita kuvassa näkyvät numerot:*
Captcha
Powered by CMSimpleRealBlog