Rakennetaan urut

Anders Thulé

Kesäretki Kangasalle

29.07.2016

Kiireisestä kesästä johtuen tämä päiväkirjamerkintä ilmestyy vasta syksyllä.

Kuten jo monesti aikaisemmin on käynyt ilmi, rakenteilla olevien urkujeni avoimen prinsipaalihuiluäänikerran esikuvana on ollut Anders Thulén 1800-luvun puolivälin kamariurkujen nelijalkaisen huilun mensuuri. Rakentamani äänikerta on ollut viimeistä silausta vaille soittokunnossa jo jonkin aikaa, mutta minulle ei tähän mennessä ollut tarjoutunut tilaisuutta päästä kuulemaan Thulén alkuperäisen äänikerran sointia. Minua on askarruttanut, kuinka samanlainen sointi tekemissäni pilleissä on verrattuna originaaliin, ja miten tehtyjen pillien äänitys kannattaisi viimeistellä.

Anders Thulé rakensi kirkkourkujen ohella kamariurkuja, joita on 1990-luvulla vireillä olleen Suomen historiallisten ukrujen tutkimusprojektin sekä professori Pentti Pellon henkilökohtaisen tutkimustyön perusteella löydetty tähän mennessä neljätoista. Nämä urut on rakennettu hyvin yhtenäiseen tyyliin vv. 1847-1868, ja äänikertoja niissä on kahdesta neljään.

Kaikkien kamariurkujen dispositioihin kuuluu nelijalkainen avoin huiluäänikerta (Fleut amabile), jonka mitat ovat käytännössä samat uruista toiseen. Itse asiassa tämän äänikerran laajuusmensuuri on myös sama kuin Thulén kirkkourkujen Fleut amabilessä, mutta kamariuruissa pillit on äänitetty eri lailla verrattuna kirkkourkuihin.

Alkukesästä sain Pentti Pellolta ystävällisen kutsun tulla Kangasalle tutustumaan paikallisessa kotiseutumuseossa säilytettäviin kamariurkuhin, jotka on tehty evankelisen herätysliikkeen perustajalle F.G. Hedbergille. Heinäkuun lopulla saatiin aikataulut sopimaan, ja tein reissun Pirkanmaalle.

Hedbergin kamariurut ovat säilyneistä soittimista vanhimmat, ja mahdollisesti aivan ensimmäiset tätä lajia. Urkujen rakenteitten laadukkuus osoittaa, että soitin on suunniteltu perusteellisesti ja tehty ammattitaidolla. Siinä mielessä kyse ei ole mistään harjoituskappaleesta. Äänikertoja on kaksi: (Gedackt) 8' sekä (Fleut) 4'. Uruissa äänikertoja ei ole nimetty mitenkään, joten nimissä esiintyy vaihtelua kirjoittajasta riippuen.

Ensimmäinen asia, jonka urkuihin tutustumisen yhteydessä panin merkille, oli niiden yllättävän voimakas sointi, vaikka näiden soittimien on mainittu olevan hiljaisia nykypäivän äänimaisemaan tottuneelle. Urut ovat ison yhtenäisen museotilan toisessa kerroksessa, ja niiden ääni riittää hyvin täyttämään tilan. Näillä voisi aivan hyvin esimerkiksi säestää yhteislaulua tuossa kyseisessä tilassa.

Toinen asia oli nelijalkaisen yläsävelisyys, joka tuntuu ylemmissä oktaaveissa välillä jopa rasittavan vonkuvalta. Luulisin sen johtuvan pienten pillien voimakkaasta osasävelsarjasta, ehkä joistain tietyistä osasävelistä, joita en tämän perusteella vielä pysty nimetä. Omassa äänikerrassani olin jo aiemmin huomannut saman ilmiön, josta olin ajatellut haluavani eroon. Niin ajattelen edelleenkin.

Hedbergin urkujen soinnissa on yllättävästi jotain 70-luvun sähköurkusoundia, ja yhteissointi kahdeksanjalkaisen kanssa on yllättävän rock. Näillä olisi varmasti voinut soittaa vaikka Merisairaita kasvoja aika uskottavasti, harmi etten paikanpäällä hoksannut kokeilla.

Nelijalkainen kuulostaa perussoinniltaan yllättävän samalta kuin se minkä minä olen omiin urkuihini tehnyt. Sen soinnin voimakkuus on samaa luokkaa kuin minulla. Sen sijaan Thulén gedackt soi selvästi voimakkaammin ja intensiivisemmin kuin minun urkujeni Bormann-gedackt, joka kyllä pienessä urkuhuoneessani on riittävä, mutta jää heikoksi nelijalkaisen rinnalla eikä todennäköisesti toimisi kunnolla suuremmissa huonetiloissa.

Urkuihin on jossain vaiheessa lisätty sähköpuhallin, mutta sen johto ei ylettynyt pistorasiaan, joten käytimme alkuperäistä poljettavaa kiilapaljetta. Se on omalla tavallaan raskas käyttää, mutta tuottaa yllättävän helposti tarpeeksi ilmaa soittamiseen. Kesti jonkin aikaa totutella, että ymmärsi polkea tarpeeksi vähän, jotta ylivuotoventtiili ei olisi koko ajan auki.

Otin muistikuvien tueksi videot urkujen molempien äänikertojen soinnista. Ne on julkaistu tuossa ylempänä. Lisäksi mittasimme urkujen soinnin voimakkuutta älypuhelimen desibelimittarisovelluksella. Puhelinta pidettiin noin metrin päässä kohtisuoraan kaapin yläosan keskikohdasta, ja yhtäaikaa oli painettuna aina kolme vierekkäistä kosketinta voimakkuuden huojunnan pienentämiseksi.

Alla on esitetty mittaustulokset molemmille äänikerroille erikseen sekä yhteissoinnille. Kuten taulukosta näkyy, näillä laitteilla ja mittausjärjestelyillä ei päästä tieteellisen tarkkoihin tuloksiin, mutta kyllä silti jotain osviittaa saadaan ainakin äänikerran eri oktaavien keskinäisestä balanssista.

A. Thulé: F.G.Hedbergin kamariurut 1847

Kangasalan kotiseutumuseo 25.7.2016.

 C-DFs-Ac0-d0fs0-a0c'-d'fs'-a'c''-d''fs''-a'' c'''-d'''
4' 67(dB) 71 66 71 72 66 68 65 63
Ged 70 71 74 80 76 73 65 62 64
Yht 68 75 75 80 76-79 75 72 68 66
 

kirjoituksia: 0

ei vielä kommentoitu

kirjoita kommentti (ylläpito hyväksyy lähetetyt kommentit):

* pakolliset kohdat
nimi:*
sähköposti: (ei julkaista)*
lataa kuva:
jpg - jpeg - gif - png   (max. 1 MByte)
kommenttisi: *
(Kuva lisätään yläpuolella olevalla selaa-painikkeella)
 
Kirjoita kuvassa näkyvät numerot:*
Captcha
Powered by CMSimpleRealBlog
 

http://urut.polso.fi © 2009-2017 Heikki Polso| Viimeisin päivitys: 21.02.2017 16:59:04
Palautelomake on poistettu roskapostin takia. Asialliset yhteydenotot: rakennetaan ät urut piste polso piste fi
html| css| Tulostusnäkymä| Sivukartta| Kirjaudu