Rakennetaan urut

250 eKr (n.) Egypti, Aleksandria

Ensimmäisiä tunnettuja urkuja edustaa ns. Hydraulis eli vesiurut. Siinä veden"dynaaminen energia" (muinaisessa kreikassa: ὕδωρ hýdōr) muunnetaan urkupillien tarvitsemaksi paineilmaksi (muinaisessa kreikassa:  αυλός aulos). Hydrauliksen keksijäksi nimetään kreikkalainen tiedemies Ktesibios aleksandrialainen.

Hydraulis oli kaiketi maailman ensimmäinen kosketinsoitin. Sitä soitettiin käsin tasapainotetuilla ja melko saman kaltaisilla koskettimilla kuin nykyään. Siksi sen soittaminen oli melko kevyttä puuhaa.

Tyypillisesti vesi johdettiin jonkin verran soittimen yläpuolelta putkea pitkin, ja ilma johdettiin (Wikipedian mukaan) vesivirtaan alipaineella käyttämällä hyväksi Bernoullin ilmiötä. Miten tämä käytännössä toimii, on jäänyt ainakin minulle hieman epäselväksi. Sekä vesi että ilma johdettiin yhdessä ilmakammioon (camera aeolis), jossa vesi ja ilma erottuivat ja paineilma joutui urkujen ilmakanavaan kammion huipulta. 

Vuonna 1992 löytyi Dionista vesiurkujen jäänteitä ensimmäiseltä vuosisadalta eKr. Dion on muinainen Makedonialainen kaupunki Olympiavuoren lähellä Kreikassa. Soitin koostuu 24 avoimesta eripituisesta pillistä kartiomaisella alapäällä. Ensimmäiset 19 pilliä olivat pituudeltaan 89-22 cm. Sisämitta näissä pilleissä väheni noin 2:sta 1,5 cm:iin. Nämä 19 pilliä vastasivat "täydellistä  järjestelmää" muinaisen Kreikan musiikissa, joka sisälsi sekä kromaattisen että diatonisen asteikon. Loput pillit olivat pienempiä ja suunnilleen samanmittaisia kaikki. Ne ilmeisesti muodostivat laajennuksen diatoniselle asteikolle. Pillien kartiomainen pää oli asetettu metallilevyyn. Juuri ennen kartiomaisen osan alkua pilleissä oli aukko, joka tuottaa turbulenssin ilmanpaineeseen, ja siis myös äänen. Pillit on tuettu kahdella metallilevyllä, joista ulommainen on koristeellinen. Soittimessa on kaksi riviä koskettimia. Alaosa, jossa ilmansyöttö on kaiketi sijainnut, on kadonnut. 

1995 aloitettiin rekonstruointityö, ja 1999 valmistui urkujen jäänteiden ja kirjallisten lähteiden perusteella rakennettu toimiva kopio Dionin vesiuruista. 

Ktesibioksen jälkeen vesiurkuja ovat kuvanneet ainakin , bysanttilainen Philo (3. vuosisata eKr) ja alexandrialainen Hero (n. 62 jKr). Kuvataiteessa hydraulis on esiintynyt ainakin mosaiikeissa, maalauksissa. Renessanssikirjailija Salomon de Caus kirjoitti vuonna 1615 lyhyen ohjeen vesiurkujen tekemiseksi, neuvoja virittämiseen sekä registreeraamiseen. Hänen julkaisunsa käsitti myös piirustusmateriaalia uruista sekä esimerkin sopivasta musiikista näille uruille. 

Tarkasta ilmantuottamismekanismista käydään väittelyä, ja oikeastaan mitään ei tiedetä siitä musiikista, jota instrumentilla on soitettu, mutta pillien ääni on ainakin pystytty rekonstruoimaan. 

Vuonna 1931 löytyi hydrauliksen jäänteet Aquincumista Unkarista, jotka voitiin ajoittaa vuoteen 228 jKr. Tästä soittimesta lisää omassa artikkelissaan.

Ylläolevalla videolla esiintyvästä kokoonpanosta sekä uruista lisää tietoa: http://www.arachnophobia-band.de/ztrwug/hydraulis/index.html

Varhaisista vesiuruista on Wikipediassa artikkeli: http://en.wikipedia.org/wiki/Water_organ

http://urut.polso.fi © 2009-2017 Heikki Polso| Viimeisin päivitys: 21.02.2017 16:59:04
Palautelomake on poistettu roskapostin takia. Asialliset yhteydenotot: rakennetaan ät urut piste polso piste fi
html| css| Tulostusnäkymä| Sivukartta| Kirjaudu